Se on ihan kohta..
Keskikesän ihanuus, Juhannus
Muistojeni Juhannus, ihana keskikesän juhla. Luonto döfaa kieloille ja koivuille. Parasta se oli snadina, jossain murrosiän hujakoilla. Budjattiin mutsin kanss Näkinkujalla, faija budjas uuden muijansa kanssa Siilitiellä. Olin siinä 10 vuoden hujakoilla, käytiin muden kanssa Hagiksen tortsilla tsöbaamassa sbuli, kolmimetrinen koivu olkkarin nurkkaan
Koivu duunattiin 5 litran Ilves tölkkiin vodaan, jonka vedu divas yön aikana tyhjiin. Slumpattiin viel torimummeleilta kieloja, tai syreenejä.
Koko hima döfas niin hyvältä ja oli mun mielestä niin snygi. Joskus me mentiin tsiigaa kokkoo Blåbikaan, tai Vasikkasaareen. Mude tsöbas jotain kesäkledjuja tai kumistiflat mulle Jussiks. Niitä Juhannuksii muistelen lämmöllä.
Kulu toiset 10 vuotta, oltiin aikuisuuden kynnyksellä. Jussia vietettiin Stadin lähisaarissa, tai jengi pakkas teltat messiin ja lähti Nuuksioon. Kundeill jotain haalpaa vinkkuu meggessä, ja mielessä yks asia: Ku pääsis koklaa! Ja friiduilla kaks: Antaisko vai ei?
Sitt äkkii oltiinki jo aikuisii. Se brenkun kanss läträäminen Jussina lisäänty vuosien varrell. Ei se mitään, jos homma pysyis anskass. Kaikill olis kliffaa.
Mutt ei oo kliffaa, ku boifrendi, vetää lärvit stikkaa kledjut veks päältään, ja lähtee nakuna skutsiin, seitsemän tien risteykseen. Venttaamaan jotain doorista, joka kukkaseppele ainoona kledjuna, riddais sen tainnoksiin! Kyllä niin ketutti joskus!
Seuraavat 10 vuotta ei tuonu parannusta asiaan. Yhtenä hiton kylmänä Jussina, oltiin taas yhdess saaress. Karbaasit läks kolmisin rutsarilla, karvahaalarit yllään, stendaamaan märkää kokkoo joka oli snadilla luodolla.
Kaks kundii tsittas ja Sepe stondas keulassa, bensakanisteri handussa. Ensteks se stikkas aika lorauksen bensaa kokkoon, sitä valu samalla karvahaalareillekin. Sitt se alko repii stidiin eldistä. Siinä vaiheess mä en enää hirvannu tsiigaa sitä, vaan käänsin selkäni.
Samalla kun Sepe sai eldiksen stidiin, sen karvahaalari sytty brennaa. Se ehti stikkaa stidin luodolle ja dyykata sköneen, ennenku kokko ja hela luoto roihahti eldikseen. Jätkät rutsas äkkii botskii kauemmaks tulen loimusta. Sepe rimpuili takas rutsariin, vaikka välill näytti siltä, ettei siit mitään tuu.
Rannalla sgriinaa räkätti, joukko enemmän tai vähemmän flänässä olevii karbaasei ja muijii. Helvetti kun oli hauska Juhannus!
Saaksmä sanoo, ett Juhannus on Suomen Juhlapyhist se kaikkein karsein. Ja se pahenee vuosi vuodelta.
Sepen mielestä on kliffaa, ku on jotain mitä vanhana muistelee.
Teksti ja kuva:Rantsu