Mun skidiajan pitsku herättää monii fiiliksii. Asfalttinen ankee mesta ei tuonu luontoo lähelle. Mutta skidit on sopeutuvii. Mull on stydei hajumuistoja siltä pitskulta yhä vieläkin.
Päälllimmäisenä muistuu mieleen se avoroskis, joka helteellä dunkkas armottomasti. Sianruokatynnyreissä safkan tähteet kävi, ku kiljupannu. Ilman täytti kärpästen surina ja rottia vilisteli pönttöjen lomassa. Viereisen työkaluvajan peltikatto oli snadisti irrallaan , Joskus sen alta pilkisti kolmekin rotan häntää! Silloin skloddit haki pesismaulat ja ahakkas rotat liiskaks. Se oli jänskää, joskus joku rotista suorastaan flygas haneen sieltä. Kaikille ei käyny yhtä hyvin.
Ei ne roskikset toki jatkuvasti dunkannu, joskus pitskulla döfas safka. Näkinkujalla oli kuppila, jonka nimi on kadoksissa. Sen tsöge ulottu meidän pitskun puolelle ja ku fönari tai dörtsi oli auki sultä kuulu: Teemakkara munalla! Siltatehtaan duunarit kävi ruokiksella skruudaamassa sellast himasafkan tapasta safkaa ku makkara- ja läskisoosi ym. Suosittuin oli, se egu ja teemakkara.
Pitskun, B raban vieressä, kivijalassa oli pesutupa. Siell oli sbuli muuripata ja haloilla lämmitettävä hella, vodan lämmittämiseen, kolme puista pesupunkkaa pesulautoineen, vierekkäin. Funtsatkaa. Mutsit tvettas kledjut ja sänkyvaatteet käsin. Mäntysuovalla ja keitti lipee vodassa. Koko päivän, myöhemmin pyykistä tulii ”Vitivalkoista Valolla”.
Kun pesutuvan dörtsi oli auki, mäntysuovan döfis nousi sbulina höyrypilvenä yläpihalle. Sitä tuoksua kaipaan ja sitä loistavaa valkoista lopputulosta. Mtta mun hertta ihan pakahtuu, kun funtsaan mun mutsii siellä pyykillä.
Yläpihan varastojen päällä oli pyykkilaituri, jonne pyykit sitt roudattiin. Snarat ja puiset pyykkipoja oli siellä valmiina. Lakanat kuivu suuliksessa vitivalkosiks ja kledut döfas hyvälle. Siihen sekoittu keväisin Sörkän Vennun syreeneenien ja Näkinkuja 3:n pitskun, vaahteran kukkien kevyt döfis.
Syksyllä pitskulla döfas koivhalot, ku bilikat toi halkoja. Halot stikattiin klitsuihin, pitskulla olevista luukuista inee. Niille, joill oli varaa tsöbaa bilikallinen kerrallaan – koko talveks. Kaiken aikaa me skidit braijattiin siellä natskuu , kauppaleikkei, himaleikkei. Skloddit brennas filkkaa, tai luudas ympäri klitsui, vinttei ja kaltseii.
Muistan ett sekin oli kliffaa, kun nuohooja tuli. Kun se kiipes katolle me kakarat tsitattiin vierekkäin pyykkilaiturilla tsiigaamassa, kun se kolus piippuja ja juostiin himaan, ku se kävi himassa nuohoomassa kakluunit ja hellat. Usein sille tarjottiin tsufeet kanssa.
Se sit oli nastaa ku pihalaulajat kävi sjungaamassa jotain kaihoisii stygei. Niille stikattiin aina joku kolikko.
Kerran siellä kävi yks posetiivarikin! Sillä oli meggessä snadi marakatti remelissä. Se tsittas olkapään ja posetiivin päällä snadi handu ojossa. Se oli meist kakruista paras.
Näinkin positiiisia muistoja, voi olla karseesta sfalttipihasta vuosilta -47 -5 0 olla.
Rantsulla
Teksti ja kuva: Rantsu
