Uusinta:
Näkinkujalla 40-luvulla.
Meit oli Näkinkujalla kolme, 7 – 8 vuotiast friiduu, Irma, Anneli ja mä. Siell asvalttipitskulla me braijattiin aina kimpassa, kauppa- ja himaleikkei, natskuu ja jömmistä. Joskus talon sklodditki oli meggess.
Sörkän Vennun pitskun puolell oli kaltsi, snadisti nurtsii ja yks sbuli mäntyki. Siell me braijattiin vuorikiipeilyy ym. Ilman turvaköysii tietty. Nurtsilta ja männyn rungosta löyty ötököitä, joit oli kliffa tutkii. Leppäkerttui, sarvikuonokkait puuntuhoojan toukkii yms.
Gartsan, siis Näkinkujan puolell, skulattiin seinäboltsii, parpii, tai hypittiin snöree yhdell ja kahdell snörellä.
Alunperin meit likkoi oli neljä, mutt Anja, mun kaima delas, ku se tippu kaltsilta.
Kuusiston Tuula oli meit nuorempi, joten se braijas snadien sarjassa. Sen isobroidi Osmo ja Irman isobroidi Eko oli pari vuotta meit vanhempii, ne oli meidän porukassa. Jonku aikaa taloss budjas viel yks meidän ikänen Bengt, joka keksi, ett vintillä voi lisäks braijaa lekurii. Siellä me friidut opittiin mikä on skloddien ja friidujen snadi ero. Luulen ett siitt tuli sbulina gynegologi.
Mä olin porukan poikamasin likka ja viihdyin skloddien meggess. Skulattiin kneppistä, brennattiin filkkaa, koluttiin klitsuissa ja kiipeiltiin paloportaissa. Rottasota oli jänskää, sitä käytiin saappaat jalassa ja karahka, tai pesismaila handussa. Avoroskikset vilisi rottii silloin.
Minä jäin veks poikaporukasta, ku Irman broidi Eko sekstas mua kerran rabassa. En kehdannu tulla ulos viikkoon, vaikk kamut huus mua ulos fonarin alla. Mä vaan kyyläsin verhon raost, ettei Eko vaan olis jossain.
Kerran ku me mentiin hakee jotain kauppaleikkeihin sopivaakamaa, Sörkän rantatien varrell oli 40-luvull snadii puljui joiden pitskult hittas aarteit, mm. stannsin jätteitä, jotka kävi rahoista ja labralasii, koeputkii yms.
Sillä kertaa kauppaleikki muuttuki hautajaisleikiks, ku Osmo hittas delanneen katin radan varrelt. Feidattiinki oitis takas pitskulle, katin raato meggess. Joku haki himastaan kenkälodjun. Ja sitt kiivettiin Vennun pitskulle katti kenkälodjussa, Osmo kaivo Vennun ainoon männyn alle skrubun, lodju sinne ja mullat päälle. Se duunas ristin ja me friidut koristeltiin hauta horsmilla. Osmo lausui hartaana: ”Kastan sut nyt, kissa, Jumalan nimeen” ja me kaikki kuorossa sanottiin Aamen!!
Teksti ja kuva:Rantsu
