Voitaisko sjungaa vaikka ajankuluks, ainaski karanteeriikäiset, tän biisin. Jotenkin samaistuin kundiin.
Miss Aurajoki hissunkissun laskee
niin monivaiheisena skönehen
Sen rantsuss tsittaa kundi vankilassa
minnaillen vanhoi kiliffoi aikojaan.
Mennyttä on nyt nuoruuteni aika
mun maineeni ja kaikki respkti
kuin voda snadimmasta purosesta
delannu niinku kukat pudekan.
Mä kasvoin niinku kukka kalliolla
jot illan snadi blosis heilutti
kun syksyn myrsky raivos kiukuspäissään
se tempas blumman veke juurineen.
Tääll mä nyt tsittaan vuotta kaksitoista
mä skloddi alle kahdenkymmenen
Fakkissa oon, mä unohdun nyt tänne
tän galsaan, fittiin vankikomeroon
Kyll mutsi joskus mua halatessaan
funtsaili tulevia toiveitaan
voi mutsi mutsi, anna anteeks mulle
vaikk toivees hukku tähän vankilaan
Maailmass on paljon kaikkee fittii
miks juuri mut ne siellä yllätti
Snadisti vain sain nauttii nuoruudesta
Kun mailman ilot vei mut meggeensä
Anna anteeks mun fittit tekoseni
spiidaten mä niitä anteeksi anelen
En muuten saa mä täällä bosess rauhaa
Oi svaaraa mutsi, svaaraa minulle.
Vanki raukka bosessa näin sjungas
ventaten turhaan vastauksia
vain rautadörtsit jossain kolahtaapi
vastaus kolkko niistä kajahtaa.
Bosesta vapaaks joskus kun mä pääsen
On Auran aallot mua vastassa
mä silloin hiljaa painun fooguin alle
älä mutsi silloin funtsaa lastasi.
(Käännös Rantsu)
