Sitt ón yks tämmönen skidien runo vuodelta jotain.j Se
löytyy agrikolaks ja slangiks,
Karvamasi snadi maantien yli kulki/
pakko mikä pakko sano ja öögansa sulki./
Ohi skujas sbuli rekka, säästy vielä henki, /
mutkan teki masin vuoksi, fillaroiva renki./
Toista sataa moni fiude masin ohi kulki, /
tiukemmin vain öögansa karvamasi sulki./
Ohi meni traktorikin, niin ja gresalasti./
Rohkeesti tiensä dallas masi, loppuun asti./
Sammalikkoon goisaamaan nyt karvamasi käy, /
snadin hetken pyörittyä ei enää karvan karvaa näy. /
Sbulin kuusen huminaan fiuden äänet hukkuu,/
sammalpeitto suojanansa karvamasi nukkuu. /
Silloin skutsin haltiat sen unen kulkuun puuttuu,/
snadi masi goisatessaan muumioksi muuttuu. /
Veks on menny karvapeite sekä skyfät jalat/.
Mitä oikein hendaa? Sä kummastella alat./
Osu kerran sammalikkoon säde auringon,/
hankalaksi olo kävi pikku muumion./
Se kieriskeli, potkiskeli, tahto päästä ulos, /
rikkoutunu kotelo oli painiskelun tulos. /
Mitä kummaa, missä masi? Kysyi skutsin kansa./
Karvamasi itsekin oli kummissansa,/
selässänsä stärät siivet, värähdellä alkaa./
Alla slimmin vartalon on kuusi sorjaa jalkaa./
Haltioiden taian tulos oli perho hieno, /
himmeliin sen nosti kevätblosis vieno. /
Sieltä näki koko skutsin, sekä maantien haarat./
Nyt se minnas myös, tien ylityksen vaarat./
Ihan glaiduna se lensi, tien yli monta kertaa/
ja huusi ihan hurmiossa: –
EI SIIVILLEIN OO VERTAA!
Teksti ja kuva : Rantsu
