Tant Alfrida oli ollu Detroitiss keittäjänä ja oli huippukokki. Safka skruudattiin aina ruokasalissa, snygisti katetun pöydän ympärillä. Aamu- , iltatsufeet tai – kaakao divattiin tsögessä.
Siel harrastettiin ruoka- ja iltarukouksii ja mäkin, snadi pakana, opin ne siellä Gud välsigna maten ja illalla: Gud som haver barnen kär, se till mig som… Ei niit himassa harrastettu. Alfriida duunas mulle ja Oscarille sellast voimadrinkkii,( sen aja smoothiet) johon kuulu vispattuu freesii eguu, kaakaojauhoo, sokruu ja ruokalusikallinen konjakkii. Oscari tais saada sitä snadisti sbulimmin.
Siell oli sbuli kanala. Höönatki skruudas kunnon safkaa. Siihen kuulu kirveen hamaralla hienoks hakattuu simpukankuorta, hienoks hakattuu pitkää gresaa, jota jasvo skutsissa ja meggeen kauhallinen ohra- tai ruisjauhoo ja astioiden huuhdeliemet. Niist duunattu puuro annosteltiin kantojen päälle kanatarhaan. Se kelpas! Kukko komens akat skruudille ja nehän tulim juoksujalkaa.
Höönat pääs lähiskutsiin päivittäin, illall me käytiin plokkaamass egut, jotka ne joskus muni sinne. Kanalass oli kyyhkyslakka, valkosille puluille. Niidenki snadii egui käytettiin eivontaan. Välill ne sai kehittyy poikasiks.
Kun ateriall oli broiskuu, täti haki orrelta sbuleimman höönan ja vei sen kanalan taakse, toisess kainaloss hööna ja toises kirves. Sain tsiigaa ku silt meni pää poikki. Kana luudas hetken pitskulla ku päätön kana, ei tehny yhtään heikkoo vielä silloin.
Jouluna käytiin Harplingen tsyrkass, sen katoss roikkuvaa tuomiopasuunaa skulaavaa enkelii mä vaklasin, kun se hitaasti pyöri siell katossa. Enkeli oli 1700-luvult. Tsyrkka oli bygattu 1893. Olin jo kotiutunu tähän uuteen mestaan ja diggasin Alfriidaa ja Oscarii.
Sitt yhtenä päivänä tuli tieto, ett mun pitää singraa takas himaan. Spiidattiin kaikki kolme. Täti ompeli takin vuorin väliin kahvia ja kaakaota ja ties mitä hyvää, ettei tulli hittais. Tulin takaisin Suomeen 29.1.1943.
Hetkinen! Mikä mesta tää on?
Jatkuu ensi perjantaina. Rantsu
Teksti ja kuva: Rantsu
