Olipa kerran kettu: Mustajalka, rakastettu.
Dallas pitskullemme, niinku joku tuttu, eikä skagannu
Se oli nasta juttu.
Ei se sentään syliin tullu, sehän ois dorgaa. Ei se hullu ollu.
Jos oisin silloin snaijannu mitä snaijaan nyt,
oisin sen veke heti häätänyt.
Mut ku en tienny sitä, arvattekin jo varmaan mitä?
Syksyllä se vielä kävi moikkaamassa, iltaisin.
Rapujuhlan aikaan alla fönsterin sen hiffasin.
Kato kettu! Hogas myöskin pikkuveli. Kettu siellä juomalaulut opetteli.
Kun eka snöge peitti maan, kaikki oli vielä ennallaan.
Sit oltiin poissa viikko, kettua ei nähty enää. ’
Snögessä vaan jäljet tassun, sekä ansalangan kapulan,
koki pikku kettu varmaan fittimäisen kuoleman.
Oli ansalankaan menny, kettuparka,
kun ei ollut ihmisarka.
Meidän pikku Mustajalka.
Teksti ja kuva: Rantsu
