Silloin vielä, ku Stadissaki pysty hiffaan talvee ja snögee, niin Stadin IFK duunas hyyrydiilii Väiskin kentsusta. Starbot starttas jäädyttään kentsuu heti, ku ekat frysikset födas. Minnaan, et viimeistään jouluna, pikku piltit pääsi tsekkaan niitten uusii skrinnareita ja pilleristagoja.
Tää skrinnausbaana oli dilkattu kahteen osaan. Skrinnaajat ja skulaajat omilla puolillaan. Sinne sisään kentsulle ku mentiin, niin joutu stikkaan snadisti fynaa libariluukusta, jossa staijas usein yks tuttu giltsi.
Meitsin himassa ku toi kapitaali ei pahemmin viihtyny, niin fatsiki vaan totes, et käytä poitsu tota köyhäin porttii. Sehän oli yleinen nimitys, ku mentiin pommilla sisään. Faija sillai sit yllytti mua duunaan skäfää, sen mielestä mierolaiselle oikeutettuu kriminaalii jekkuu. En tainnu jäädä kertaakaan vaksien haaviin.
Sit piikkilanka-aidan alta sisään kentsulle. Välillä kyl jäi toi puska aidan piikkeihin poseen ja joutu sormet hurmeessa riuhtoon itteensä leediks. Mähän pystyin duunaan skrinnarit jo himassa klabbeihin, ku joutu ylittään vaan ton Meklun, et pääsi skrinnaan. Meitsihän budjas Sammonkartsalla lähellä Väiskin kentsuu.
Yks buli rieha Väiskillä oli kerran talvessa noi russarit. Kassa lykkäs friiduille ja jannuille eri väriset rusetit rintaan, joissa staijas numerot. Sit varsinki kundit, alko tsögaan gimmoilta samaa numeroo ku itellä. Joskus sinksattiin salaa numeroita kundien kera, että pääsis skrinnaan jonkun makeen typyn kera, jolle tän kundin hertta hakkas kiivaammin.
Nyt ku funtsin, niin yleensä skrinnattiin jotain snadii nahkalenkkii molempien kiinnipitäen, aina vastapäivää kentsuu, tais olla helpompaa sirklaa vasemmalle. Ja kaihoisa valssimusa pauhas ämyreistä monona Väiskin raukeesti tummuvassa illassa. Nyt on tääki kliffa talvistaili jo hististä.
Teksti: Jaakko Koroma
