Nää meteorologit taas uhoo, et Stadissaki stikkais pian snögee. No, ei lykkää paniikkii. Tsörasin bilikatsetin 60-luvun alussa. Joka fiudessa staijas silloin suvigummit ympäri vuoden. Jotkut handlas pahimmat kelit duunamalla ketjut pyöriin. Varsinki kuorskit. Ainoo fitti juitsu tossa talviskujaamisessa, oli noi senajan bilikoiden onnettomat sisälämppärit tähän Pohjolan frysikseen.
Varsinki tän mun Hillmann Impin. Sehän oli takatuuppari eli motti ahterissa. Sit tää sen ”lämmin jäähdytysvoda”, solisi parin millin ohkasia putkia pitkin tän bilikan alla, jäähtyen koko matkan. Nyt kaikki varmalla snaijaa, et lämpö lämppäristä oli sit ku lehmän henkäys.
Mun ekat treffitki tulevan vaiffin kera, oli kans yks buli katastrooffi.
Noukin tän Ogelin friidun steissintorilta ton Fennian edestä Ogelin dösan, nakin päättäriltä. Oli ekat tällit Hämiksen jortsujen jälkeen ja holotna, ku Siberian lakeuksilla, just siellä missä tää Sonja yksin lunta lapioi. Sit Hillmannilla Kirjalle joraan.
Mun jortsubläägät jääty ja samalla mun glabbitki, tän fitin Hillmannin lämmitysjuitsun takii. Piffasin ekaks kuiteski Ogelin giltsin jortsumestaan ineen. Ja sit ite spiidillä himaan Tölikkään, sulattaan jo lähes amputaatiokondikseen menneet klabbit.
Tää söde giltsi kuiteski redinä friifuna venas kiltisti meitsii siellä Kirjan tsufenurkaassa. Ja tää meidän styylaushistis starttas nousukiitoon, huolimatta tästä helvetin engelsmannien jääskobesta, Hillman Impistä.
Takana Väiskin kaltsi. Jortsukuteet yllä. Snadisti ennen Ogelin giltsin romanssii.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
