Muistaaks joku vielä jortsut Polilla 50 luvulla. Ähh eihän teistä kukaan ollu vielä syntynykkään. No tän te muistatte, kun tää runo on ollu tääll ennekkin. Ja tää on aika tosi tarina.
Illan eka biisi soi, ihmismassa gungaa, bändin solistina Brita sjungaa. Friidulauman joka gimma eturiviin haluu. Kundit niinku, karjalauma, niitä kohti valuu.
Ekaks ehti tsögaamaan, rasvafledu-Boris. Joraamaan sen kanssa läks, Polin snygein dooris. Pari joraa huisin buugin, Siihen pyrkii, moni tanssipari muukin.
Sitten tulee hidas styge, parit kimpas gungaa, Boris friidun korvaan, stygen tahtiin sjungaa .Ja Sörkän pikku sutturat, kademielin tsiigaa, vierestä kun viedään, on se niille liikaa.
Ilta flygaa nopeasti, döfaa myski, dunkkaa hiki, jäbät puristautuu daisareihin liki. Kloku kohta puolta yötä näyttää, sista styge parketin, kerran vielä täyttää.
Polin komein: Pitkä Vaalee, doorikselta froogaa: Lähtisitsä kämpilleni, saat Trumpallani ookaa?
Dooris nyt Borikselle pakit antaa, käänty selin
Kundi snaijaa hävinneensä tämän illan pelin.
Boorikselle kelpais nyt jo Sörkän sussu! Jos palkinto
olis, snadi sussun tussu.
Ei sutturalle kelpaakaan rasvafledu Booris, ku nenän alta Pitkän Vaaleen, vei Polin snygein dooris.
Rantsu
