Muistaaks joku vielä viime voden syyspuolella skrivaamani runon?Lokki jota sanottiin pihakoiraksi
Monet keväät näillä main
palaavan sen nähdä sain.
Se kaarsi ensin mökin päällä
ilmoittaen: -Hei, oon täällä!
Se tsennas lipputangon oranssisen viirin,
pihapiirin. Sen ikioman reviirin.
13. vuosi, olis nyt,
jos se olis redustansa selvinnyt.
Syksyllä se yhdell klabbill loikki.
Sanoi vaan: -Mun klabbi on nyt poikki.
Muisteltiin miten lokit toiset,
se veke hääti niinku loiset.
Näytti kuka pitskulla on bossi,
meidän pihakoira, pikku albatrossi.
Kuka teki sille mitä?
Mietitty on paljon sitä.
Jäikö klabbi hiirenloukkuun,
tarttuks räpylästä haukikoukkuun?
Olisko se ollu dogi, kissa, taikka kettu?
Oli raukka ikävästi rampautettu.
Joku lokki, kävi eilen tervein jaloin
silloin skagamaan mä aloin,
jos ois meidä foglu vielä voimissaan
olis se jo ollu häätötoimissaan.
Vielä venttaan, jos se jotenkin
olis hengissä kuitenkin
Jos se vielä tulis moikkaamaan
herkkupaloi venttaamaan.
Usein kun me grillattiin
lohen nahat sille stikattiin.
Kupuun säilö, itse syöny ei
laiturilla hautovalle muijalleen ne vei.
Tänään, kaks lokkii, tutun tuntuista
flygas pitskullemme rantsusta.
Tuttuu jengii luulisin,
rohkeita kun ovat, kumpikin
Ei vaan jalkapuolta näkynyt
Reviiri on vapaa nyt
kohta käyvät flaidaamaan
kuka sen sitt valtaakaan?
Mulla tuli ihan tippa silmään eilen aamulla, kun käytiin landella. Meidän pihakoira flygas mun klabbien juurelle! Siippa hogas sen ekaks ja sano: Kato se on meidän lokki, tsiigaa sen klabbii. Ihanaa se siis oli selvinny talven yli. Ei ollu fisuu tarjolla, sai paahtoleipää ja oli siihen ihan tyytyväinen.
Se on siis vähintään 12v. Rakas. Lentävä rotta sanois joku.
Teksti ja kuva: Rantsu
Rantsu
