Kohti länttä fööri näyttää, stärästi veneen kapu ruoripyörää käyttää. Radiossa Pekka Pouta stydii blosist povaa, kohta länsihiivari on pirunmoisen kovaa. Vaan eipä studaa Merimirri, foogut ottaa vastaan. Kuivan hyddan lämpö, rauhoittelee lastaan. Ilta koittaa, stormi yltyy, kotiin viell on matkaa. Aallokossa Merimirri sisukkaasti jatkaa. Yö on synkkä – sysimusta, salamat vain antaa valaistusta.
Snadi botski, sbulit foogut, onks täss mitään järkee? Botskin kunto ainakin on pirunmoisen tärkee. Vene rullaa, kamat putoo – laivakello kilkkaa. Skönen raivo skönäreitä pilkkaa. Karikolla Ahti tsittaa Tursaan megges hohottaa, kun sbuli foogu Merimirrin korkealle kohottaa, aallon pohjaan kohta taas, pikkubotskin pudottaa. Kapteenilta näkyvyyden, tyystin hetkeks kadottaa.
Loiston lyysis silloin valaisikin tiemme, himarannan poukamaan Merimirrin viemme. Myrsky laantuu, tulee leedi, uni voittaa. Unen jälkeen aamu koittaa, kaislikossa sirkat soittaa. Hieraisemme unet silmistä bamlailemme yön ”filmistä”.
Ei se reissu ollu totta, mitä oikein hourinkaan. Hiivarist ei tietookaan, sköne on kuin kiiltosilkkii, joku aamuvirkku, karin kupees pilkkii.
Kuva ja teksti:Rantsu