Mun faija oli reilu kundi. Silloin ku mun faija täytti 50 vuotta, pidin
sitä tosi gamlana gubbena, nyt olen itse 66 vuotta nyt ja en oo gamla.
Se on elämässä jutut aina silleen miten ite ne bonjaa ja miten ne sopii
omiin kuvioihin, ku toinen on gamla, niin okei, mut ku ite on gamla, nii
ei sit ookaa gamla?
No sama se. Mun faija oli sotaveteraani, mut ei se koskaan oikein
sodasta puhunnu. No kerran ku faija oli vähän fyllassa niin se avautu ja
kertoi yhden stoorin sotareissulta. Kerran faija ja muu joukkue oli
hyökkäystouhuissa, ku vihollinen motitti koko jengin. Faija kertoi että
silloin hän luuli että nyt sit tuli loppu ja koko jengi teilattaisiin.
Kranua ja luotii tuli niin karseesti ettei meinnannu sekaan mahtuu,
monta päivää oli vihollinen yrittänny saada jengii hengiltä, mutt
jotenkin vaan oli joku ihme heitä auttannu ja oltiin niinku
pattitilanteessa, vihollinen ei saannu heitä hengiltä ja faija ja muu
jengi ei päässy pakoon. Sitten oli faija ja muut laittannu vaihteen
viimeiseen koloon ja he hyökkäsi karmeesti huutaen ja ampuen kohti
vihollista. Vihollinen oli tästä jotenkin mennyt sekaisin niin etteivät
oikeen tienneet mitä tehdä. Kun ihmeen kauppalla oli koko joukkue äkkiä
pääsyt vihollisen ohi ja pelastuivat juosten skuttaan jemmaan, faija
ihmelleti sitä vieläkin että koko jengi selvisi hengissä, voi että, tosi
hieno juttu, oikeesti. No mun frendit tykkäs mun faijasta, ku mun faija
oli aivan erillainen ku toisten faijat. Mun faija oli kiltti ja huumori
kundei, ei ollut koskaan ilkee lapsille, no eipä muillekaan. Faija
hommas mut samaan duuniin kanssaan, pitskuun juustotehtaalle, jossa olin
ensin arvostelu ja punnitus puolella ja sit faijan apurina. Meillä meni
faijan kanssa hommat putkeen, tehtiin hommii tehokkaasti ja yhteispeli
toimi. Juustotehtaan jengi osti faijalle synttärilahjaksi fillarin ja
sillä faija duuniin polki, meni nopeemmin ku minä dösällä. Ostin jossain
vaiheessa mopon ja sit huristeltiin rinnakkain duuniin, faija fillarilla
ja minä mopolla. Asuttiin Helsingin Paloheinässä omakotitalossa, jonka
faija oli bykkannu kasaan 1951-1954 oli makeeta budjaa omakotitalossa,
jossa oli oma piha ja skuttaa ympärillä. Lapsuus oli hienoa viettää
siellä. Joo mulla oli gliffa faija, ei käryttänny meitä mutsille vaikka
hokas että pöllittiin siltä röökii broidin kaa, sano vaan että nyt loppu
se röökin poltto….hänen röökeillä. No kyl me sit vieläkin pöllitiin
faijan askista, mut vähemmän ja fiksummin. Ei huomannu ku vaihto
fennian, vihreeseen norttiin, norttiaskista ei silleen parii röökii
huomannu. Mun faija kuoli ihan liian aikaisin, mutsi ja faija myi
omakotitalon vex tossa 1972 lopulla ja ostivat osakkeen Roihuvuoresta.
Faija lähti autuaamille metsästysmaille 1976, syksyllä sai sydärin ja
meni kertaheitolla, mutsi sano että kaatui tuolilta lattialle ja kerran
korahti, ja se oli siinä. Faijan kuolemasta on jo 42 vuotta, mutta
lämmöllä häntä muistan, mun faija oli mulle rakas ja on vieläkin, mun
faija oli reilu kundi…oikeesti..
Teksti: Orvo Levonniemi