Raitiovaunussa kärsivän ja kärsineen näköinen kansalainen puhuu täyteen ääneen itsekseen tai ehkä päässään kuuluvien äänien kanssa katse sisäänpäin kääntyneenä.
– Tämä on Suomen sisäinen kysymys. On agentteja ja vakoilijoita, mutta kumpi on kumpi. Minulla on paljon kansainvälisiä yhteyksiä. Tämä on sisäinen kysymys. Ulkomaalaiskysymys on sisäinen kysymys. Minulla on paljon kansainvälisiä yhteyksiä.
Monologi jatkuu seitsemän pysäkinvälin ajan. Kun nousen jäädäkseni vaunusta, kansalainen nostaa katseensa minuun, tunnistaa ja ikään kuin havahtuu.
– Terve. Oletko viime aikoina ollut radiossa?
– Jos Yölinjaa tarkoitat, niin en kuuteentoista vuoteen.
– Mä soitin sulle sinne kerran.
– Siitä on aikaa.
– Päivän jatkoa.
– Kiitos, samaa sulle.
Laskeudun jalkakäytävälle jotenkin poissa tolaltani. Yölinjan viimeisestä lähetyksestä on käsittääkseni juuri tänään kuusitoista vuotta.
Teksti: Pekka Sauri