Meidän eka ulkomaan redu tehtiin vuonna 1958. Skiglattiin Aallottarella Stokikseen. Tsöbattiin botskista lakkalikööriä matkadrinkiks. Stokiksest tsöbattiin köttpirogereita ja karseen makuista lök korvii, siis lihiksii ja sipulitsieguraa. Ne huuhdottiin alas lämpimällä lakkaliköörillä.
Huippuelämys! Sen vinnaa vaan Advokaatti ja hapansilakka!
Niinku hogasit, me ei oltu vielä sinuja brenkun kanssa. Rantsin himassa ku oltiin raivoraittiita. Meillä taas dokattiin niin, ett jo dunkkis sai mut ykäämään. Liköörii ei himassa tsennattu, pääasiassa Vaakunaa ja kippurahäntää plörönä.
Me treenattiin makeilla likööreillä. Sellaset snadit, saatto just ja just vetästä. No kyll laiffi sitt opetti dokaamaan etiketin mukaanki.
Stokiksest reissattiin stogella suoraan Malmöön. Sieltä lähti lautta Köpikseen. Oli myöhäinen ilta ku tultiin steissin Turistbyrooseen tsiigaa, mist sais yöks kämpän. Sieltä tarjottiin pensionaattii, jota liisas yks tanskalaisrouva: Gemma Laurenz.
Otettiin se oitis. Ei missään oo goisattu niin makeesti, ku siellä. Meill oli pilven paksuiset untuvatäkit ja jättikokoiset tyynyt, ku kermavaahtoo ja bunkka ku mutsin syli. Morgenmad oli tanskalaiseen stailiin riittävä ja monipuolinen.
Käytiin tsiigaamassa Köpiksen pakolliset nähtävyydet: Eläintarha, Charlottelundin akvaarium ja se snadi merenneito, joka tsittas stebulla. Tivolissa oli kliffaa. Sielt jäi mieleen kirppusirkus.
Teltan yläpuolella luki ”Loppe Circus ” ja teksti: Ostamme kirppuja päivän parhaaseen hintaan! Dörtsillä stondas silinterihattunen heebo, joka pyöritti jänisräikkää ja kailotti stydiin ääneen: Loppe loppe loppe circus!!! Ei me snaijattu, ett sellasiiki olis. Eiku tsiigaamaan!
Siell oli sbuli pyöree pöytä, jonka ympärille pääs tiigaa kirppujen esitystä. Kirppukouluttajall oli sbuli suurennuslasi, joka jeesas meit näkee sbulimpana ne snadit esiintyjät.
Ne skulas futista, luudas kilpaa ja veti kunikaallisia tsärroja. Joka kirpull oli oma spurttirata, jonka maalipääss oli pohjoismaiden snadit liput. Juoksu läks faarttiin, ku kouluttaja naputti kynällä pöydän pintaa. Kirput luudas lippuja kohti minkä klabbeistaan pääsi. Sillä kerralla finskikirppu onnistu vinnaamaan.
Kaikki, (ihmiset siis) taputti handujaan, kun kouluttaja nosti kirpun snadiin torniin. Duunas sille snadin suomenlipun handuun? Ja v***u, se kirppuhan heilutti sitä!!
Nyt sä sanot, ett mä skrivaan flöitii? Tää on kyll ihan totta. (Googlatkaa Loppe Circus kuvahaku) Siellä on kuva yhdestä muijasta pöydän edessä. Pöydällä näkyy liput, tornit ja erilaisii tsärrii.
Kirppujen hyppyklabbit täyty olla, joko sidottu, tai amputoitu sillä ne ei hyppiny, ne luudas vaan. Jotenkin sen juoksuskaban snaijas, mutt miten ne oli opetettu futaamaan nuppineulan pään kokoista vaahtokumiboltsii?
Mihin se snadi lippu kiinnitettiin, kun se näytti heiluttavan sitä (miss on kirpun handut)?
Lopuks neljä kirppuu pistettin vetämään snadii kunikaallist tsärraa, ne kiersi koko pöydän.
Kun kerran myöhemmin käytiin Köpiksessä, kirppusirkus oli vaihtunu hiirisirkukseks. Ihmiskirppuja ei enää Tanskasta hitattu. Ei käyty hiirii tsiigamassa, ei kiinnostanu niin atin latia! Nisäkkäät oppii mitä vaan. Toista se on hyönteisten kanssa. Olisko kirput maailman älykkäimpiä hyönteisii?
Funtsailee Rantsu
