Mähän budjasin Tölikässä Sammongartsalla. Ilmaringartsan ja Runskin välissä staijas joulufedun blisausmesta. Tää adventin alku oli siitä gutaa aikaa, ku me kundit tseenattiin muutama dinari, ku me jelpittiin näitä slumppaajia, joulufedujen roudaamisessa niitten himaan.
Mut, sit me kundit kyl vähitellen hokattiin, kai ekaa kertsii meidän nuoressa elossa, tää kysynnän ja tarjonnan fitti laki. No, et iltasin ku fämilin faijat oli tullu himaan duunista, niin ne sit niitten omien skloddien kera, handlaski tän meidän kundien bisneksen.
No, sit tää raaka bisnesmaailma skuffas meidät kundit kyl snadisti tätä funtsiin. Sit me hifattiin, et kantsuisko vaik skraappaa joskus skolesta, et pääsis näille hintsusti iisimmille fedumarkkinoille.
No mikskö? Tietty siks ku silloin vielä ei tää toisten hyväkskäyttö, tuhonnu meitsin yöunii. Ja nää vanhusressukat, jotka jo yleensä aamusta staijas joulufeduu slumppaamassa, niin niille oli ihan iisii meidän kundien lykkää jeesiapuu, ku niitten styrkka ja talentti ei enää skulannu, näissä logistiikkajuitsuissa.
Runskin puisto Tölikässä. Mun skidiajan rakas mesta.
Kuva ja teksti: Jaakko Koroma