Onkijat Kuvittannut Olli Bulli
Tultii citylappalaisen kanssa rantsulenkilt himaan. Sköne oli ihan pläkä, eikä rantsun joutsenkunkun perhettä näkyny missään. Rantsun voda oli ihan söndrinä, täynnä sinilevää. Mitsku näytti jo aamusta 26 graadii lämmintä. Mä duunasin borgat tulille ja tsittasin minnailee, mimmosii kesät oli silloin ku olin kloddi.
Tuntuu ihan siltä, että silloin kuuskytluvulla aina brennas suulis ja lämpöö oli kakskytviis. Faijalla oli limilautanen fiskari jota piti skrabaa ja bläntsää joka kevät. Faijan kanssa uisteltii kuhaa Tuurholman selältä. Yhtenä iltana laskettii yli sata botskii uistelemassa. Ihme ettei siimat menny sekasin. Silloin sai tajuttoman bulei kuhia ja abboreit. Faija sai kerran yli kybäkilosen jeddan paljain handuin bosee. Fisulla oli stydi ventti niskassa. Oli varmaan päässy hatkaan joltain tai sit saanu propellista. Se skigalili ihan leedisti kaislikossa josta faija vaan nosti sen botskiin. Kymppikilonen jedda on buliin kuhaan verrattuna puiseva vitsi. Monena iltana väijyttii nurtsilla daggareita fikkari handussa ruotsalaisen skolen takana. Sielt hittas tosi bulei lieroja ja niillä sai tosi bulei abboreit Sipoon saaristosta.
Teini-iässä kesät tsillailtii aina skönellä. Meillä oli teltat koko kesän Pihlikses, Fageröössä tai Possun luodolla. Pihliksest rutsattii joskus iltahämärissä Jätkän kaijan alle, slumppaa polakkien botskista Wodka Wyborowaa. Mut sillon oltii jo koltiaisen kokosia. Välillä oltii Larun edustan snadeil luodoilla, jossain Melkin kanteil. Silloin metskattii kaiket kesikset. Joskus me pantiin lokkien pesimäaikaan pystyyn luudauskisat luodolla. Otettii flygauskyvyttömii lokinpoikasii kudjust ja pantii ne luudaa sileetä kaltsii alas skönee. Tai duunattii kolmipiikeille kaislanpätkä piikkeihin, nii ettei nei kyntänny suklaa. No, lokit tykkäs, fisut ei. Oltiin me tosi dorkii kakaroita.
Kerran ku pideltiin telttoi jollain Larun edustan snadil luodolla, kundit oli lähdössä botskilla stikkaa virvelii. Paksu-Hessu jäi leiriin. Hessu lupas duunaa sillä aikaa safkaa ku me oltii metskaamas. Ku me tultii takas, oli Hessu duunannu bulit munakkaat. Safka maistu aina ihan tajuttoman gutalle noissa oloissa. Safkan päälle otettii snadit päikkärit ja sit illansuussa alettii häslää lähtöö uudellee metskaa. Kundit ei hitannu mistää daggareit ja alettii kuulustelee Hessuu. Lopulta sen oli pakko tunnustaa, et se oli smaagannu kaikki nakit omassa munakkaassaan. Meille se oli käristäny tsötet daggareist. Sinä iltana ei menty fisustaa, eikä Paksu-Hessukaa goisannu seuraavaa yötä teltassa.
Hessulla oli kloddista asti hirveet ruokahalut. Kundi paino jotain kaheksankyt kiloo ku se meni kansikseen. Aikanaa Hessu bluggas ittensä öljytankkerin kippariks. Pari viikkoo ennen ku Hessu delas, sai kaverit Hessun roudattuu Valkan terkkariin. Sielt ei löytyny niin bulii vakaa millä ois saanu Hessun punnittuu. Kundit kekkas että traisataa Hessu Sturarin ja Mäklärin höörniin, Renlundin jerkkuhandelii. Sielt löyty buli vaaka ja saatii kundille luvut, snadisti överit 260 kiloo. No, olihan Hessu bulin kokonen, yli satayheksänkyt senttii. Hessu oli vänkä kundi. Kepposet mullat vaan Hessulle.
Näil funtseil sitä taas mennää, funtsailee OlliBull, nakuklabbi Valkan kundi.