Kuva: Rantsu
Kesäkuu. Mirri venttaa yhä skönelle pääsyy. Minimirri goisaa skutsiss saniaisten seass, ett pääsis sleepiin. Rantsi rassaa hyddass huoltohommii. Panee aalopin boseen ja letkun kii merivesilauhduttimeen. On se niin notkee kasikakkonen. Kapteenin flindast täytyy välill’ saada snadit punssit. Sitt siirrytään eklektroniikkaan: kompassi, radio, LA-puhelin. Sitt pannaan kuskin pukki paikalle, ett pääsee pukille!? Vielä ku laitetaan vaseliinit kuppiin, niin kyllä luistaa eikä falskaa. Saas nähdä koska lasketaan vesille – kiirettä ei enää oo. Joskus se piti aina saada Vapuks, nyt riittää ku pääsee allinkaatoon lokakuussa.
Elokuu. Tsitataan kakkoskyttäämössä ja tsiidataan Merimirrii. minnaillaan kliffoja meriretkii, ku meri oli pelkkää kiiltosilkkii tai kuoppainen ku vuoristorata. Mirri on alkukesän puunauksen jälkeen taas täynnä neulasii, koivun urpui ja fogeleiden skeidaa. Pitkä kuuma kesä on tehny tehtävänsä ja hyvä vahaus on muuttunut mataksi.
Funtsataan kanss onks laiffi nyt sitt kaikki tässä. Mikä meidän anti on ollu täss ruletissa. Kummii vaivoi ilmenee, ei lekuritkaan snaijaa, vaikk juostaan arvauskesusess, Jorviss, Silmäklinikalla, röntgeniss, mangneettikuviss, ultrass jne.
Kapteeni Aika, käy kärsimätömäks meidän kanssa. Pistin sille tällasen viestin:
Noutajani äänen kuulin,
hän mua kutsui hymyhuulin:
”Nyt ois vuorosi sun lähteä. Kohti tuota tähteä.
On lähdön hetki juuri nyt,
astu laivaan väsynyt.”
Anna olla, nyt en jouda
joku toinen mukaas nouda.
Tule joskus talvi-illoin, matkakuume nousee silloin.
tule silloin kysymään
oisinko jo valmis lähtemään.
Rantsu.
