Oli Byggalla jortsut vuonna viiskytkuus. Friidulla taftimekko, täyskello, aivan uus.
Samettirotsi oli kundilla,
döfas Brylcreemi-kiehkura otsalla. Poski poskea vasten ne joras, hand in hand
Skulas Ossi Aalto, sjungas Sacy Sand.
Se friidu ja jannu koko illan joras.
Perfidia soi. Ja ne kaks – ne tunnelmoi.
Sieltä Byggan jortsuist läks alkuun meidän lovestoori. Tää juttu kertoo siitä, kun treffasin ekaa kertaa koko tulevan sukuni, Rantamäet. Tää mun uus boyfrendi budjas Käpikses. Käytiin joraamassa Byggalla aina kun se pääs Riihimäelt lomalle. Myöhemmin ku se flyttas Stadiin, aseseppäskoleen alettiin styylaa vakkarina.
Rantsin famili vietti kesät Kaparen nimisess Espoon saaress. Me sanottiin sitä Kaappariks. Niill oli snadi mökki siellä vuokramaalla. Yks leskirouva vuokras sitä, kunnes se meni verovelkoina Espoolle. Saari on lähellä Porkkalaa joka oli 1944 jouduttu vuokraamaan Neukuille. Siks kaikiss botskeiss piti olla numerotunnukset, ett neukut pysty tsekkaa, ketkä siell skönell liikku.
1956 Porkkala saatiin takas. Nykyään Kaappari on Espoon kaupungin omistamaa ulkoilualuetta Saaren sbulein haussi on meidän kimpassa, myöhempinä vuosina byggaama. Joku aika sitt Länsiväylä lehdess oli uutinen, ett joku ”viskaali” oli ominu sen meidän historiallisen mökin yksityiseks kesämökikseen ja siit tuli jotain strabelii Espoossa.
Meidän kahden kimppa oli menny sen verran vakavaks, ett Rantsi halus viedä mut näytille sen familille. Yhtenä viikonloppuna sitt mentiin sinne ”niiden saareen.” Sovittiin, ett treffit Jätkäsaaren nurkille, jossa Penan faijall oli venemesta, lukitulla alueella. Faija lupas tulla sen avofiskarilla hakee meidät Stadin rannast. Jännäsin sitä faijan tapaamista. Rantsi oli duuniis Hietsun telakalla ja tulis suoraan duunista botskille. Tunnistaisin gubben keltasesta saderotsista ja sydvestistä. Kun nousin skurusta hiffasen heti sen keltasen rotsin. Hogasin kans, ett se gubbe oli jumalattoman komee, suoraselkäinen, ahavoitunut, valko-tukkainen karbaasi. Huh.
Se oli vanhoi Valkan kundei ja oli bokraillu nuorena GB:n kans, Helsingin Jyryssä. Paiskattiin handui ja lähdettiin botskille, jonne Rantsikin sitt ilmesty. Botski oli puinen avofiskari, jossa oli ykspyttynen Wickströmin keskimodari. Ukko tsekkas ens öljyt ja sytystulpat ja veivas sitt kammesta koneen käyntiin. Anto meille viel vihreen pressun suojaks. Skönellä blosaa aina ja vodaa roiskuu Matka kesti aika kauan sillä vauhdilla. . Vihdoin slepattiin saaren rantaan, jossa jengi jo venttas uteliaina. Ensin oli Rantsin mutsi ja sisarukset: Systeri ja kaks pikkubroidii, vanhapiika täti ja Rantsin mummu ja vaari. Kaikill naamat ku Hangon keksit. Pikkubroidit tirsku ja raapi revaa ja välillä klyyvarii. Murkkuikänen systeri oli utelias, ett millasen pimatsun, se isobroidi oli iskeny. Jengi otti mut ihan kliffasti vastaan.
Kaikenlaista asiaan kuuluvaa tentattiin puolin ja toisin. Sekin selvis, ett mun faija ja Rantsin faija tuns toisensa nuoruuden ajoilta. Minunkin faija oli budjannu samoilla nurkilla Valkass. Kun tuli safkan vuoro sanoin, että oon esivalmistellu snadisti safkaa himassa ja jos sopii niin mä teen sfkat. Mitä? Gimma osaa tehdä safkaa! Varsinkin mummu piti sitä isona asiana.Mä olin tehny lihapullataikinan ja pistin botlarit tulelle. Paistoin lihapullat ja tein Stadin friidun soosit meggeen.
Pikkubroidi oli kärppänä mun apuna, haki vettä ja pyöri mun ympärillä apukokkina.
Tää broidi kerto mulle joskus vanhempana rakastuneensa minuun ensi näkemältä. Olin tehnyt pikkuskloddiin sbulin vaikutuksen ku tiesin niin paljo eläimistä ja pikku ötököistä. Systeri tenttas mun koulunkäyntiä, kun se itse oli juuri päässy oppariin ja sehän oli sentään jotain siihen aikaan, ku duunari perheen skidit kävi yleensä vaan kansiksen.
Me lähdettiin tsiidaa saarta ja hitattiin kaikenlaista kliffaa nähtävää. Siellä on stenuranta, meren hiomia mukulakiviä, ja ihan vedenrajassa oli snadi kvartsiluola, jonka kiteitä kävin ihmettelemässä. Ulkogaltsilla tyrskyt iskeyty rantakalliolle hajoten vaahtopärskeiksi. Skidit pulikoi niissä skrubuissa, kun foogut stikks ne täyteen kirkasta merivodaa. Vuosiii myöhemmin meidän skidikin polski niissä.
lltasin miehet laski verkot ja skloddit stikkas puuemmeitä, ilman heittovapaa ja jeddaa nous melkein joka heitolla. Vedenrajassa oli kliffoi kielekkeitä, joiden alle pääs jemmaan. Sinne mentiin salaa lemmiskelemään. Luulen ett pikkubroidit tais joskus vaklaa meitä, ku tirskuivat niin juonin näköisinä illalla. Kaapparissa tuli vietettyy kaikki kesät ja siellä sai alkunsa meidän ainokainenkin.
Muistan ikuisesti ne saaren döfaavat angervot, kuumat kesäillat. Aamut kun orava seilas laudan päällä saaren rantaan. Tai kun kerran aikaisin aamulla tsitattiin kaltsilla, tsiidaamassa ku minkki tsimmas rantsuun. Ne oli luontodokumenttei ennen telkkarii. Mutsille oli aina haukipaketti tuliaisks niiltä reduilta
ja stoori jatkuu…
Se ilta oli varmaan skrivattu tähtiin, sillä kimpassa heidät sen jälkeen aina nähtiin. Vuoskymmeniä kului, montakin. Budjaa kimpassa vielä kumpikin. Kun radiossa sjungaa Sacy Sand,
kaks kalkkista joraa,
poski poskea vasten, hand in hand.
Niin ne vuodet vierii, myötä- ja Rantamäessä, leediss ja stormiss. Vieläkin dallataan tasatahtia, Käpiksen kundi ja Sörkän friidu. Aika alkaa käydä vähiin. Rantsu
