Yks stadilainen kaiffari Hermannista flygas duuniin Afrikkaan ja otti dogiin meggeen. Siell oli vilt haisteltavaa ja niin dogi äkkii häviski skutsiin. Äkkii dogi hiffas viidakoss leopardin, joka tsiidas sitä skruudiksekseen. Dogi futsas snadin hetken kuinka helvetissä tästä nyt itsensä pelastais. Sitt sill sytytti: Se nappas jonku gamlan luun maasta, kääns selkänsä leopardii päin… ja justku lepru oli hyökkäämäss, dogi spottas luun kitusistaan sitä kohti ja huus: Huhhuh Olipa paskanmakunen lepru, onneks se on skruudattu jo!
Leopardi kiitti onneensa, ettei ollu hinnannu dogin kimppuun ja läks luudaa haneen. Yks fittimäinen aba oli kuitenkin sattumalta puussa ja näki koko tapauksen. Se funtsas, et jos se käräyttää dogin flöittaamisest, se vois saada leopardista kamun, eikä se enää kehtais syödä abaa….. Apinan perkele meni vihjasee leprulle, ett dogi oli kusettanu sitä. No leopardi tietysti veti herneet kolviinsa ja suuttu niin vitusti. Se huus aballe, ett tsittaa mun selkään, niin näät miten kusettajille tulee käymään!
Dogi hogas leopardin luudaavan aba selässään sitä kohti. Silloin dogi kääns selkänsäja bamlas koalla äänellä että: Miss vitussa se saatanan aba viipyy?! Mähän sendasin sen tsägaamaan uutta lepruu ainakin puol timmaa sitten! Nälkäänks täss tarttee delaa?!
Tarinan opetus:
Perseen nuoleminen v oi jeesaa hetkeks, mutt smartti stadilainen
paskanbamlaaja selvii tilanteesta ku tilanteesta!
Rantsu.
