Sinulla riittää tarmoa
aamupäivän tunneiksi.
Puoliltapäivin olet jo puhki.
Sinä nautit lounaasi
ruoka soseutettuna,
kotikalja sakeutettuna.
Samassa huoneessa aterioi
parikymmentä vanhusta,
sukupolven minua vanhempia.
Mieli ja todellisuus ovat
eri vuosisadoilla,
vuodenajat seinien sisällä.
Minä syötän sinua
pikkulusikalla.
Ruokalusikka repisi suusi.
Istun jakkaralla vierelläsi.
Luukku auki – luukku kiinni.
Pyyhin suupielesi.
Ikäiseni mies hakee mutsilleen
sapuskaa tämän huoneeseen.
Muita omaisia ei näy.
Me etenemme yhdessä
lautaset tyhjiksi.
Pidät edelleen marjakiisselistä.
Minä vien faijan päivälevolle.
Peitän hänet punaisen peiton alle.
On maaliskuu, kevät koittaa.
Matti Laitinen
9.3.2018
