Heimo Rissanen kirjoittaa:

Meidän tyttären tytär froogas meiltä kalkkiksilta voitaisko me skrivaa joku minnaus sen skoleen meiän elinkaarelta, kun se pluggaa tuolla Kallion Ilmaisutaidon lukiossa,, joka olis kolahtanu kaaliin enemmän kuin joku muu? Kun niitä oli pyydetty sellanen skrivaan. No luvattiinhan me tietty. Melkein kasikymppisen ikään niitä kun on sattunu niin paljon. että kirjanhan niistä vois bibluun skrivaa.
Ekaks mä kelasin, et jengihän skrivaa tietty Kennedyn delaamisesta tai kuinka faija tsöpas ekan mv – töllön, tai kuinka mä sain ekan tsygen/mopon/prätkän/bilikan tai donan stiflat tai kuinka mä tsiigasin ekan kerran Speden rautakauppiaan tai krigusta, kun eka kerran stadia pommitettiin.
Mä funtsasin, et mä skrivaan siitä kun neukut järkkäs jenkeille bulin yllärin ja skotas taivaalle ekan satelliitin. Sen nimi oli Sputnik. Se oli fudisboltsin näkönen, mutta bulimpi. Siinä oli neljä viiksee, jotka toimi antenneina ja joilla se sendas alas piippausta, jota me lysnattiin himassa putkiradiosta. Se vaan piippas, ei sieltä kukaan huudellu ett ” Houston. We have a problem”
Kaivarin rantsussa käytiin tsiigaamassa snadia valopistettä, kun se flygas taivaalla rundaamassa tätä tellusta. Yks rundi kesti noin puoltoista timmee ja se futas noin kolme kuukautta.
Siitähän se alko, nimittäin se kilpavarusteluskaba.
Nykyään ollaan jo käyty kuussa ja menossa Marsiin, mut tää tuohivirsukulttuurin härmlandia ne ei vaan saa tota länsimetroo futaan.
Jos sä dallaat tätä päivänä gartsalla, niin saat varoa ettet saa avaruusromua niskaas. Niin paljon on noita satelliitteja flygaamassa. Mä minnaan et joskus, anna domini, kun Fredan huudeilla dallaili sellanen mustiin kledjuihin puettu gimma avattu sateenvarjo päänsä päällä. Olikohan se aikaansa edellä ja skagas niitä satelliitteja, niin kuin se yks kundi siinä Asterixissa .
Ja jos sä dallaat ulkona ja eksyt, nii nålykänny handuun ja yhteys omaan satelliittin ja se kertoo sulle missä sä oot ja mihin sun pitää mennä että sä pääset himaan. Jemmaan sä et pääse mihinkään ja skutsii sä et voi eksyä.
On se vaan kliffaa kun ekaks vaan ollaan 1950 vuotta ja sitten viidessäkymmenessä vuodessa hypätään avaruuteen.
Mitähän ne duunas ne ekat 1950 vuotta.
Noin se vaan menee. Vai mitä?
Olis kliffaa kuulla jos sulla on jotain minnauksii, jotka olisi jääny kiinni korvien väliin

Teksti Heimo Rissanen

Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *