Kuva: Jaakko Koroma
Jengi kyl snaijaa, et ilman maseja, toi metskaaminen ei oikein onnaa. Paras pritsi blokkaa maseja on Stadin puistot. Ku snadisti on päivällä stikannu vodaa, niin sit ku alkaa pimeneen, kantsuu ottaa fikkari meggeen ja hiipii nurtsille. On nasta alkaa väijyyn, ku kastarit tulee vetään happee. Jengin tarttee kyl dallaa iisisti, nää masit ku on kuiteski aika vikkelii vetään haneen.
Vaatii kyl bulisti kans talenttii, et hiffaa, miten kastarii kantsuu jaagaa. Tää masihan on puoliks nurtsilla ja toinen halvi nurtsin alla. Sun tarttee nappaa tän lieron bodista sillai, ettet ala kiskoo sitä nurtsin alta. Tää on se momenttum, joka erottaa diletantin prookundista.
Tää kastari kyl sit alkaa vinkuun armoo. Mut älä mee halpaan, älä ala käyttään sun styrkkaa, vaan venaa ja venaa. Tää masi sit kuiteski finaalissa, stikkaa hantuukin kehään ja starttaa itekseen hitaasti nouseen.
No, nää kastarit, on kyl ihan kliffaa fisun safkaa tohon pitkään siimaan, mut metskin koukussa ne on ihan liian buleja. Siks me kundit käytiin Hietsun hautsikan takana, muniksella, tsögaamassa metskilieroja. Ne oli paljon kätsimpii lykkää koukkuun.
Tää munis, on Hietsun hautsikan stebuaidan takan staijaava bärtsi. Se oli mesta, jossa vanhat gubbet veti mollikkaa ilman byysii ja dyykkas välillä sköneen tsimmaan. Sinne skuffattiin syksyllä noi fedunlehdet hautsikalta ja ku ne alko maatuun, niin koko mesta döfas niinku Åbun ja Stadin moottoritie, ton Ämmässuon Histan suoralla. Jengi varmalla bonjaa mitä mä meinaan.
Tää foto on mun landepitskun nurtsii. Pari kastarin tapasta, oon täälläki hiffannu.
Teksti: Jaakko koroma