Kullervo, sepälle blisattu

Kullervo Kalervon boitsu, keltalettinen komistus

sepän orjaksi blisattu, isännältä ensteks froogas:

”Mitä duunii iltaseksi, entä aamulla ekaksi?.                     

Missä tarvittais eniten?” Ilmarin emäntä saita,

pisti orjan paimenehen, sbulin karjan kaitsijaksi,

 

Skniidu muija Ilmarisen, limpun leipo paimenelle,

stebun leipoi sen sisälle. Kauran alle piilotteli,

vehnää päälle, vaan snadisti. Brekun voiteli heralla

pisti kundille evääksi. Neuvoi vielä Kullervoa:

”Päästä skutsiin karja ekaks, sitt saat skruudata evääsi.”

 

Karjan päästi  parsistansa, anoti viime oorderinsa:

”Kun viet skutsiin kantturani, nupot päästä nurmikolle,

kovasarvet koivikolle. Mölön antajat ahoille.” 

Ukkoo pyysi jeesaamahan, suojelemaan paimentansa,

tsiidaamaan  jäbän perähän:

”Katso kaunoinen Jumala, varjele vakainen Luoja,

varjele vahingon tieltä, kaitse kaikilta pahoilta,

ettei tuskihin tulisi, häpeäihin hämmentyisi!”

 

Vielä anto oordereita, kuinka paimenen pitäisi,

tuoda muurikit himahan, pihattoon  joka ikisen:

”Jos et haldaa kaikkee itse,  pyydä skutsin haltioita

luonnottaria avuksi. Koko Tapsan gimmajengin

meggess Mielikki miniä. Froogaa niitä jelppimähän

avustamaan paimenessa.

 

Etelätär luonnon eukko, ohjaa lehmät loitommalle,

kauas soiden silmäkkeistä, hyllyvistä hetteiköistä.

 

Täss on sulle tuohitorvi, soita sillä kantturoille,

huhuile himaan helunat, kun on pötsit pullolansa

märehdittävät magassa, utareet mölöä täynnä.

 

Mielikki Tapion muija, Tellervo Tapion friidu,

jelpatkaa himahan karja, omalle ometallensa,

päivässä pimenevässä, illan yöksi pimetessä.

 

”Nyyrikki Tapion skloddi, stikkaa suolle pitkospuita

sillaksi yli rämeiden, käyräsarvien kävellä

Jos ei kantturat haluais, yöksi dallailla himaansa.

Pihlajatar snadi piika, karjan piiskatkoon kotihin

skutsista veks Metsolahan!”

 

”Skutsin kontio komea, Otso, korven karvaturri,

lupaa ettet tsiigaele, meidän lehmiä lihoina,

paisteinasi nautojamme! Klokun kalkkeen kuullessasi,

taikka soiton tuohitorven, mene goisaa kuusikkohon,

paina nuppis sammaleelle, älä lysnaile klokua,

etkä torven soitteluita. Kierrä kaukaa kantturani,

ääntä paimenen pakene.

 

Pidä kynnet karvoissasi, irvihampaat montussasi,

ettei lehmäni skagaisi, vauhkoontuis kotieläimet.

 

Tehtäis tällainen sovinto? Jos sulle halu tulisi,

puraista mun Mansikkia, puraise lahokantoa,

maista koivun pökkelöitä. Skruudaa  sieniä snadisti,

tai mee muurahaispesille, koklaa karhunputkeakin,

hallaimilla herkuttele. Skutsissa on safkaa paljon

molemmille yllin kyllin! Niin tehdään ikisovinnot,

ikirauhat keskenämme.

 

Vaan jos tahdotkin tapella, sotaa käydä ja rähistä,

soditaan sitt talvisella. Jos sä dallaat meidän maille,

täällä pääset hengestäsi,karhukoirat kimppuus käyvät.

Mene kauas näiltä mailta, Lapin maahan jolkottele.

Taikka Tuonelan salolle, kauas Kalman kankahalle.

 

Korven Kuippana avusta, pidä karhu kauempana,

pistä sieni sieraimehen, toiseen suuri karhunmarja,

ettei dunkkis houkuttelis, eikä tsennaisi döfistä,  

havaitsis hajua karjan. Öögat peitä, korvat peitä,

ettei hiffais lehmiäni, vainuaisi nautojani

Jos ei ottais onkeen Otso, näitä neuvoja hyviä,

omat on Ukolla keinot, taidot taivahan isällä.

 

Vihdoin Ilmarin emäntä, Ilmarisen skniidu muija,

lehmät läävästä lähetti, navetasta kantturansa.

Pisti Kullervon mukahan, karjalaumaa vaklaamahan.
Rantsu

Tietoja Rantsu

Mainosalalta eläkkeellä oleva kyynisdepressiivinen Sörkän gimma. Harrastukset runojen skrivaaminen ja keramiikan teko, luonto, eläimet.
Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *