Minttu ja Ville eronneita ja eksyksissä
Juicet
”Muija herkkänä. Taas raskaana. Mukamas. Me ollaan kolme kertaa jo puhuttu tästä.
”Voi vittu”, unohdin ne bisset sinne kassalle. Muija hikoilee autossa. Auto on kuin sauna. ”No” ilman vaihto. Ei kun takaisin hakemaan ne. Ei tätä jussia ilman bisseä kestä. Muijalle ne on kuitenkin. Mä vedän vodkapohjat. Sitten baariin kaljalle. Ollaan pihalla hetki. Missä mun broidi viipyy. Voi helvetti, jos se ei ottanut niitä papereita mukaan. Muija katoaa vessaan itkemään pariksi tunniksi. Murjotetaan. Veli ei ole mailla halmeilla. No, safkataan kuitenkin. Se ei itke mun takia kuitenkaan. Vaan naapurin Villen. Mun muijan nimi ei ole onneksi Minttu, joten se ei ole vakavaa. Odotan rauhassa matsin alkua. Vittu tätä fudista!
Muija on oikeasti Italiassa töissä. (Siis se)Minttu häärää aperitiivilla jossain.
Pitäis soittaa sille kohta. Ai, nyt se soi.. ”Moi kulta!” ”Ciao.” Täällä on lämmin. Niin täälläkin, mutta ei niin lämmin kuin pitäis olla. Olen ilman sua. Olen yksin. No, ei kai nyt sentään. On mulla (exän) kissa täällä seurana. Hähhäh, Minttu mustasukkaistuu, ajattelen.
Ei ole mitään hajua missä se oli. Jossain eri kaupungissa taas duunin perässä. Mukamas. No, broidin kanssa mennään käymään baarissa. Ei kun nyt. Voin mä ne liput sulle hommata. (sitä sä et edes kysynyt). Oli pakko keksiä jotain. Alkoi jutut loppumaan. Tarviin sua sänkyyn ja nukkumaan, mutta mulla on nyt uus työ ja eri rytmi. En tajunnut kertoa sulle. Minttu hermostui, mutta ei turhan vuoksi. Äijillä menee aina jossain vaiheessa muisti. Niin se väitti etten puhunut siitä sen vuoksi. Puhutaan taas kohta. Halausviestin sain. Minttu kirjoittaa musta runoja. Musta se on söpöä, että sä lähetät niitä mulle, sanoin sille. Sen runot ei ole aina kauniita, mutta keveitä. Mutta mä piirrän sen puolesta kauniita kuvia, jotka aina ei ole kauniita vaan siltä väliltä ja eri tyylillä. Minttu muistuttaa niitä mun kuviani. Minttu istuu mun edessä odottavana piinaan sitä hetken ja vasta kohta jutellaan mukavia. Mä en ole kutsumanimeltäni Ville myöskään. Se ei häiritse mua eikä sua. Ajattelen. Me vaihdetaan taas kohta nimiämme ei toisiamme vaan muita varten.
Nykyinen elämä. Filosofian puute. Odotetaan parempaa. Keksi jotain parempaa, totean itsekseni.
”Minttu, odotan sua kotiin”, paan tekstariin. Tai siis olisi kiva, jos tulisit kotiin, korjaan. Tosi ikuiselta tuntuu tai siis ikiaikaiselta. Meidän ikävä. On ikävä meitä.”
Teksti: Mira Mink
