Ku meitsi sit sluuttas ton oparin ja starttas latojan oppiin Usariin, niin tää mun liksa, jota ekaks tseenasin, oli 75 pennii timma. Meidän hösen tsilari, joka oli staijannu sen elon landella, vaan totes, et poika, ei tolla palkalla herran huonetta rakenna. Se varmalla treenas kaveeraa, et kundi hei, tolla liksalla, ei olis iisii, tota tsyrkkaa byggaa.
No, sit ku muutki mun kafrut, starttas kuolaan, noitten mopojen perään, niin meitsiki, sit alko mutsii grillaan. Ku mude sit alko kypsyyn mun vikinään, se sit tän juitsun, kyl ilman bulimpaa smailii, mulle salli. Meitsi, ku oli roudannu koko liksan himaan mudelle ja tällai sit, tää mierojakso, sen elossa oli jo startannu, snadisti loppuun.
Toi Urheilu Aitta, staijas silloin 60-luvulla, Annangartsalla. Ne blisas Helkaman Hopeesiipi Sporttia. Voin kyl diivailla, et tää vehje, edusti vetin södee, nyyaa stailii. Stonga käyrä, ku Eltsun skabaprätkillä. Meitsi kyl ihan hinkuna, fanitti tätä södee mopoo.
Sit mä duunasin ekan osamaksupeippörin, siellä mopohandelissa. Jengi hei, sit snadi feelu moka. Ei nyt skriinata tai tulee dunkkuun. Ku tää diilipapru tiukkas mun työnantajan nimee, niin meitsi tietty skrivas, et faktori Reinikainen. Et mikskö, no tietty siks, ku tää faku aina, dilkkas mulle, mun duunit.
Teksti: Jaakko Koroma
