Stondasin Sellon Cittarin kassajonossa. Meitsii ennen staijas, jotain alle neljäkymppinen kundi. Sen kostuumi, skäfästi nukkavieru vihree maihari, döfas snagakessulle, Klaanille. Tää Klaani on helppo hiffaa, makeen karkkimainen haju. Sit se duunas hihnalle pussillisen filttereitä, ku se kääri, tän kessun röökiks.
Sit, liverloora rusinoilla, pussillinen prinssinnakkeja, snadi Saarioisen roiskeläppä, Vaasanin ruispalat. Koppa bisseä. Kundi bunggas sen handelit ryppysellä, sinisellä fyrkalla. Sen handut oli snadisti rohtuneet ja sen flanellipaidan kuluneet mansetit, valahti tän sen maiharin hihoista, ku se keräili yhteen, sen tsöbauksia.
Sit tää poikamies tunki, tän liverlooran sen maiharin fikkaan. Prinssinnakit toiseen. Repäs ohkasen muovipussin ja tunki ruisbredan sinne. Sit se nappas bisset toiseen handuun ja tän Saarioisten elintarvikkeen sit toiseen. Käänty kassalta veks.
Miks, tää kundi mukamas, olis niinku poikamies. No hiffasin, et sen diegonaalibyysan puntit, oli fiksattu lyhemmiks naittajalla.
Teksti: Jaakko Koroma