Lintsi, Seuris ja Korkis oli nää mestat, jossa meidän fämilin pysty bongaan joka kesis. Meitsille kyl toi Korkis oli ykkönen. Mutsi tykkäs, et Korkikseen ku skuffataan tää perhe, niin faijan kyl tarttis kans olla meggessä. Mutsi ku studas, et se ei pystyis ypö handlaa, kolmee dorkaa ja villii skloddii, ku ne ei jaksais venaa, et dallattais iisisti yhessä.
No, tää redu Korkikseen, tyssäs kyl monta kertaa, ihan kalkkiviivoilla, ku faijan kondis brakas, tohon brenkkuun. Mut ei nyt kantsu, funtsii sitä enää. Ponkastiin sporaan, joka tsöras tonne Krunikaan. Korkikseen seilas outo, kylpyammeen näkönen, snadi botski. HKL:n kiska blisas tiketit. Sit vaan jonoon venttaan. Siihen botskiin, joutu kletraan kapeeta feduluiskaa ja mutsi oli snärkkis, ettei me vaan sählätä itteemme sköneen.
Mä koitin startissa, skuffaa itteni tän botskin ahteriin. Oli fitin kliffaa tsiigaa, ku noi propellit vatkas vodan ihan vaahdoks, ku se lotja starttas kaijasta kohti Korkista. Ku päästiin Korkiksen rantsuun, niin ekaks mentiin tsiigaan jääkarhut. Ne tsimmas skönevodassa, bulissa altaassa. Siit sitten yhen erakkonallen karmeen stebulinnan ohi. Nää riikinkukot oli kans ihme fogelii, ku niitä tartti kehuu, et ne öpnais niitten pyrstön. Sit taas eteenpäin, sano Rahja punakaartissa, ja tuli seeprat ja kamelit ja noi laamat. Niistäks noi laamapaidat sit väsättiin?
Aappalinna, oli sit kans kakrujen yks feivöri. Ne aapat osas duunaa kaikkee skoijii, ku ne treenas anoo namii. Mut ei niille saanu stikkaa mitään safkaa, ku niitten maga ois tullu klesaks ja ne ois voinu vaik delaa, valisti mutsi. Sit noi leijonat. Kaikki, ainaski kundit, oli blukannu Tartzanista ja mäki tsiigasin, et oli se ollu kova kundi toi Tartzani, ku se oli flaidannu ja skeglulla nirhannu tollasen kisun. Norppilla oli nastat öögat, ku ne tsiigas jenggii niitten, aika skäfästä altaasta. No, noi käärmeet ja rotat ei paljo meitsii innostanu. Jotkut fogelit kylläki. Niinku noi kotkat ja haukat ja huuhkajat.
Sit ku dallattiin takas, niin Korkiksen rantsussa staijas jädekiska. Ja vaik me oltais oltu miten fittejä tahansa ja vaik mutsi ois uhkaillu, et ei sit kyl tuu jädee , niin sit finaalissa, se kummiski aina slumppas jädet meille.
Jaakko Koroma