Budjasin Hertsikassa 50-luvun alussa, jolloin Slobon ulkomaankauppaministeri Anastas Mikojan vieraili Suomessa. Ulkoministerön virkamiehet dallasivat hertsikalaisiin himoihin, ja ilmoittivat, että kuukauden kuluttua himat tulisi olla hyvin steedattuja, koska Mikojan saattaa tulla tsiigamaan miten finskit budjaavat. No, monella mutsilla hieman ylireagointia asiaan, koska himat suomalaiseen tapaan siistejä, eikä siten mahdottomalla jynssäämisellä ollut merkitystä. Muistan, kun krigun käynyt faijani manaili tätä hössötystä, sanaillen, vai vieläkö tässä sloboille siivottava. Heittäen myös, että monta vuotta yritin siivota sloboja, etteivät tänne pääse. Karskilla faijallani kovat mielipiteet yleensä kaikista jutuista.
Hertsikaan oli valmistunut noihin aikoihin uusi moderni sbuli kansis, jota kävin silloin tokalla luokalla. Mun maikkani kutsui kerran munt maikkojen huoneeseen. Funtsasin, mitäköhän pahaa olen duunannut. Olenko skragannut, kiroillut tai gimmoja kiusannut ym. No, hiffasin, että maikka Laura Siltanen oli hyvällä tuulella. Hän kertoi, että ministeri Mikojan tulee tsiigaan noin kuukauden kuluttua skolea ja skole järjestää hänelle myös ohjelmaa.
Sjungasin skolen skidikuorossa ja maikka sano mulle, että sun tulee sjungata ministeri Mikojanille Neuvostoliiton kansalllishymini ”Oi suuri ja mahtava Neuvostoliitto” ja sinä laulat soolo-osat ja muu kuoro besaa sua. Mä panin hanttiin, et en mä osaa sitä. Maikka sano, että sitä treentaan sun kanssa noin kolme viikkoa ja tulet joka aamu klo 7.00 skolelle. Normaalisti skole alkoi klo 8.00. Ei auttanut vastaansanomiset, vaikka mä sanoin, et jos mä kysyn faijalta. Maikka sano, et hän voi skulata faijalles, jos on tarvis.
Okei himassa faija pyöritti päätään ja murisi, mutta sanoi, duunaa, kuten maikka on sanonut.
Laulutreenit harmoonin säestyksellä alkoivat ja urhoollisesti niihin joka aamu dallasin. Opin hymnin kyllä hyvin, koska maikkakin mua kehaisi. Laulutreenien loputtua, mua alko funtsittaa esiintymisessä pidettävät kledjut. Mulla oli kyllä siistit parit golfarit, muutama pusero ja jotkut ruskeat nahkaiset urheilutsengat. Siihen aikaan ei himassa ollut oikein fyrkkaa kledjuihin, kun meitäkin himassakin oli neljä skidiä. Aloin kuitenkin pummata mutsilta parempia kledjuja. Hän pyysi kääntymään faijan puoleen. No enhän studannut faijalta kledjuja kerjätä. Mutsi lupas, et hän yrittää selittää faijalle tarpeeni. Mutsi kysyi mitä kledjuja mä meinaan.
Mä luettelin, tummansinisen sprigin, valkoisen skjordan, mustat pläägät, skragan tai rusetin kaulaan. Huh, mutsi oli kauhuissaan kamamäärästä. Mutsi puhui faijalle kledjuistani, vastaanhan se pani. Yhtenä aamuna monen päivän jälkeen, mutsi kertoi, että faija antanut fyrkkaa hänelle. Mutsi sanoi, että skolen jälkeen lähdetään yhdessä Stokkalle tsöbamaan kledjut. Sieltähän ne saatiin, kyllä skriinaus pärstältä näkyi. No näitä samoja kledjuja käyttivät vielä myöhemmin mun kaksi nuorempaa broidia.
Ministeri Anastas Mikojan saapui skolemme juhla/jumppasaliin korkeiden bamisten kanssa. Sali oli täynnä jengiä. Skidikuoromme ja minä edessä keskellä. Korkeiden vieraiden istuttua, aloimme sjungaa Neuvostoliiton Kansalllshymniä. Biisi meni meiltä hyvin ja suosionosoitukset olivat melko stydit.
Yhtäkkiä hiffasin, et ministeri Mikojan, tumma ja viiksekäs kundi hyppäsi tuolistaan, ja tuli kuorolavalle kohti minua ja halasi ja sekstasi mua pläsiin. No, kai se oli gruusilaiseen tapaan kiitoksen osoitus. Tämän jälkeen ei kundit ole minua sekstanneet.
Pitkä stoorini ehkä hieman valottnee YYA – sopmuksen alkuaikoja snadin kundin kannalta.
Terveisin Jouni Tanska