Horjuin viime lauantaina tuubist Hagikseen aamuborkalle, tsögaa jos treffais jonkun gamlan frendin. Siäl tsittas Hissa-Heka, tunkemas baislarii lärviinsä. Hissa-Heka on leedi hissamaikan duuneist. Hekalla on semmone tapa, et se stikkaa melkee joka lauseesee ”toi noi”. Se ku on födannu Porissa. Heka on dallaava hissakniiga.
”Morgenit Heka!” Skotasin ku skoobari lonkalta. ”Istuksi persiilles, sille kapealle!” Kuittas Heka.
Mä slumppasin kupin borkkaa, riisihässäkän ja tsittasin pallille. Morgeni oli siisti ku sika snadina. ”No, ootsä kekannu mitää legendaarist?” Utelin Hekalt.
”No joo, toi noi, mää funtsailin tätä maailman tilaa nykyää. Ku uutisis kerrottii et maapallon luanto on köyhtyny ennätysvauhtii.” Heka tilitti. ”Öljysheikkien hiilijalanjälki on maailma huippua mut ei, toi noi, niitä jaksa kiinnostaa muun maailman ongelmat.” Jatko Heka. Mä tsittasin hiljaa ja smaagasin riisihässäkkää. ”Maaeläimist on kuallu sukupuuttoon koht viiskytä prosenttii alle viidessäkytä vuades. Ei hyvältä näytä, toi noi, meininki.”
Hekan lärvi oli aika mörkin olonen ja sen otsalle oli födannu bulit rappuset. En tiä, veiks ne steegat ylös vai alaspäin. Varmaan alaspäin. ”Kuis sä nyt noin syvältä traisaat juttuu?” Mä sain stikattuu damin huulen. ”No kuule, se on toi noi, vakava juttu ku maailman makeanveden kaloistaki on kuallu, toi noi, yli yheksänkyt prosenttii samas ajassa.” Murehti Heka ja jatko murehtimista. ”Araljärviki on nykyää hiekka-aavikko. Ennen se oli kuuluisa suurista kalasaaliistaan.” Mä tsittasin jostain syystä ihan hiljaa ja traisasin borkkaa klyyvarin alle. ”Mutta kumminki, toi noi, väkiluku maapallolla on kaksinkertastunu, melkee samas ajassa.” Multa ei nyt tippunu mitää järkijuttuu, mä vaa lysnasin Hekan seminaarii. ”Ihmisten pahoinvointi ja hirmu kiire -ei minnekkää, vaa lisääntyy. Tai ehkä se kiiru, toi noi, onki siihe maailmanloppuun?”
Hekan lärvi näytti ryppysemmältä ku talkkarin muijan klabbi. ”Ne tiäs, toi noi, Amerikan intiaanit jo parisataa vuatta sitte, et näi tulee käymää, ku valkonen miäs ampu niiltä kaikki biisonit.” Sai Hissa viäl murjastuu.
Siinä me tsitattii pitkää ihan hiljaa, dokattii borkkaa ja smaagattii baislarii. Tiä vaik ois kohta vikat skruudikset handuissa. Veetu, että veti vakavaks.
Näil sitä nyt mennää. Funtsailee OlliBull Anikari, nakuklabbi Valkan kundi.
Juttu on julkaistu Puolikaupunkia-lehdessä nro 18/2014
