Anttila se starttaa nyt ylös bunkastaan, suulis sgriinaa korkeella,kesäblosis
lounaassa. Nurtsilla se bailaa pelkäss yöpaidassaan, sjungailuunsa yhtyä, saa kuka
vaan.
Kuikka mude uittaa jo karvaboltsejaan, fogelit ne sjungailee glaidulaulujaan.
Tsiigaas kuinka blummaakin, monta on jo kevätnurtsilla:
Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu.
Yökkärinsä helma se vain hulmuaa, Anttila kun karvasii kinttujaan heiluttaa
Anttilalle auki on taivas ja maa, oravalle kuuseen se näin kailottaa: Tsennaatkos sä
orre kuka bailaaja on tää, lysnaa käki sjungaa sen lempisävelmää.
Tsiigaa, väriloistossaan moikkailee jo kevätnurtsilla:
Orvokki, lehdokki, vukko ja moni muu.
Blumstereista kranssin nyt mies duunailee, sen se pistää harmaaseen, pörröiseen
boltsiinsa. Sjungaten se jortsuu takas perähuoneeseen, skidit ylös pomppaa ja sanoo
mutsilleen: Tsiigaas mude faijaa, se morsian on kai, mistä se ton hunnun ja
kukkakranssin sai?
Noinko monta blummaa jo puhjennut on jo kevätnurtsille:
Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu.
Anttila on gamlis, mutta jortsuilee vaan, sill on paljon huolia, rahnat on tiukalla,
harvoin sill on leediä, sählistä on aina vaan, millä äijä pärjää, sitä funtsata saan.
Tsennaa sen kuikka joka kaislikossa sous, fogelit ja orava, joka oksallensa nous.
Tsennaa sen blumsterit, jotka loistaa jo kevätnurtsilla:
Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu.
Alkuperäinen teksti: Evert Tauben ”Sjösala vals”, suomenkieliset sanat tehnyt Palle.
Slangintanut: Anja Rantamäki