Louhi pisti pahakseen, kun Lemmikäinen tappo isännän. Se pisti mahtavan loitsun Lemminkäisen
perään. Koko Pohjola aseineen lähetettiin kostamaan äijän kuolema. Lemminkäisellä alko maa
polttaa klabbien alla.
Vieläks se selvii tästäkin?
Lemminkäinen piiloon ryysas,
pakeni veks Pohjolasta,
isännän kun pisti kylmäks.
Tsögas ratsuaan kedolta,
tsiigailee myös skutsistakin,
eikä hittaa hestikaansa.
Kuulee etsijät tulevaks,
miesjoukon lähestyväksi.
Oli keinot keksittävä,
muutti itsensä fogeliks
kotkana ylös flygasi,
suulis poltti poskipäitä,
silmäkulmaan kuu kumotti.
Pyysi Luojalta apua,
duunaamahan pilviverhon,
sumupankin suojaksensa,
jotta pääsisi himaansa,
kotihinsa mutsin luokse.
Flygas pilviin piilotellen,
tsiigas olkansa ylitse,
hogas harmaan haamun siellä,
arvas Pohjolan isännäks.
Froogas harmaa aavelintu:
”Minnaatkos sä flaidiksemme,
fektailumme Pohjolassa?”
-”Harmaa lintu varpuseni,
flygaanyt himaasi siitä!
Kerro Pohjolan väelle,
ettet pärjänny minulle.
Vahvemmallesi hävisit.”
Himaan pääsi Ahti viimein,
aika surkeessa jamassa,
sydän vallan syrjällänsä.
Kysyy mutsi Joukahaisen:
”Miks on miehen mieli musta,
miksi noin pahoilla mielin,
Pohjolasta tultuasi?
Ootko miekkasi hävinnyt,
menettäny mittelössä
siellä Pohjolan pidoissa?
Fektoja ei meillä surra,
vielä löytyy faijaltasi,
tappeluissa vinnattuja.”
Sanoi poika mutsillensa:
”En oo fektaani hävinny,
ei se oo minun tapani,
mähän vinnaan vastustajat.”
-”Miks sä poika, sit murehdit?
Ootko hespasi hävinnyt,
osta uusi ja parempi,
tsöbaa säästöillä isäsi”
Sanoi hurja Lemminkäinen:
”Hevostani en hävinny,
itse vinnaisin pelissä
kaikki miehet varsoinensa.”
Mutsi froogas skloddiltansa:
”Onko naiset naureskellu,
sgriinaillu sua piikalikat,
ylenkatsoneet gimulit?”
Sanoi lieto Lemminkäinen:
”Eipä mulle naiset naura,
eikä pilkkaile gimulit.
Itse sgriinailen isännät,
ivailisin pikkupiiat,
sgriinaisin satakin naista.”
Yhä vain utelee mutsi:
”Näätkös painajaisunia,
valvottaako yöunesi?”
-”Mitäpä mä yöunista,
on päiväunet hurjempia.
Eväsreppu duunaa mulle,
pane mulle messiin safkat.
Mun on jemmaan lähdettävä,
singrattava veks himasta.
Pohjan karjut on tulossa,
hiovat jo fektojansa,
terottavat pistimiä.
Minun nuppini menoksi,
pääni katkaisemiseksi.
Tuli äijä surmatuksi,
siellä Pohjolan pihalla.
Nyt oon itse henkipatto,
koko Pohjola sodassa.”
Rantsu
