Tää meitsin pitsku landella, on ainaski viiden eri fogelipopulaation pesimämesta. Telkkärouva, ku on vääntäny sen koko munalastin pönttöön, starttaa sit hautoon ja sen tää kevätrakastaja häippäsee, muitten kundien kera skönelle, viettään kesistä.
Sit tota västäräkkii, tarttee kyl snadisti keväällä väijyy. Sillä ku on joku fitti mania, duunaa sen himaa, meidän risukokkoon. Ois sit kyl skäfästi noloo, jos toi Jussin rieha, jouduttais siirtää vaik pariki vekkaa, et tän fogelin pesueen toi flygaustalentti ehtis födaa.
Mut entäs sit tää kirjosieppo. Tää koiras flyttaa meidän pitskulle yleensä viikkoo ennen, ku sen daami. Sit se föraa tinttien bykkaaman pönttöjuitsun, joskus pariki. Sit se ylpeenä esittää sen sydänkäpyselle, et gimma hei, tsiigaa nyt snadisti, nää on kumpiki duunattu sulle.
Meitsin idooli, on kuiteski tää harmaasieppo. Se on tän pitskupiirin humoristi. Kerranki, se väsäs sen pesän, trimmerin suojalevyn päälle, ku lämäsin bulin spikun feduliiterin taakse ja tää trimmeri roikku siellä. Mut sit bulii draamaa, ku yks jurrinen kivitasku stikkas sen fikasta nää stebarit, tän siepon pesään ja yks kaks, munat meni nuuskaks.
Siepot kliffassa pesämestassa, foto: Jaakko
Sit tää sieppo kerran kaveeras, et nyt tää seuraava pesue haudotaanki sellasessa mestassa, et varmalla tää siepposuku saa jatkoo. No, oon kyl snadisti samaa mieltä.
Jaakko Koroma