Lemminkäinen tuli, snadisti myöhässä, kuokkimaan Pohjolan häihin. Se sai heti
riidan aikaan isännän kanssa. Heitettiin herjaa puolin ja toisin. Provosoitiin toista
oikein kunnolla. Kuinkas sitten kävi?
Nytpä Pohjolan isäntä,
Otti fektan seinältänsä,
silitti terää sanoen:
”Mitelläänkö fektojamme,
kumman miekka on parempi
mun vai Ahti Lemminkäisen”?
Sanoi Ahti Saarelainen:”
Kun ei nää pidot parane,
mittaillaanpa fektoillamme,
kumman fekta nälkäisempi.
Ei mun faijani ikinä,
fektailemahan ruvennu!
Skloddistako polvi muuttuis?”
Mittasivat fektojansa,
kummalla terä pidempi?
Hiukkasen oli pidempi,
fekta Pohjolan isännän.
Sanoi Ahti Saarelainen:
”Kun sun fektas on pidempi,
eka vuoro siis sinulla.”
Niinpä Pohjolan isäntä,
iski kohti Lemminkäistä,
kohti nuppia sivalsi.
Kattohirteen sai osuman,
huitaisi ohi knuburan.
Ilkkui Ahti ukkelille:
”Mitäs huidot miekallasi
hätyytätkös kärpäsiä?
Eikö siirryttäis pihalle,
ettei sotketa bludella.
Parempi bluden pihalla,
kuin kämpässä lattialla.”
Levitettiin lehmän talja,
tatamiksi miekka miesten,
siinä päällä stondattavaks.
Ahti äijää ärsytteli:
”Iske päälle Pohjan poika!”
Iski päältä Pohjan ukko,
huitas kerran, huitas toisen,
eikä raapaissut ihoa.
Sanoi kaunis Kaukomieli:
”Jospa koittaisin minäkin.”
Yhä ukko vaan yritti.
Välähti Ahdin fekta,
löi vain kerran voimakkaasti,
Nuppi pyörähti pihalle,
kuin orava ammuttuna.
Siitä hurja Lemminkäinen
nosti kallon nurmikolta,
seipään päähän sen sijoitti.
Läksi handujen pesuhun,
Sanoi tullessa sisälle:
”Tuopa vettä myrtsi piika,
tvettaisin mun handujani,
bludesta pahan isännän.”
Pohjan akka raivoissansa,
pisti loitsut Ahdin päälle!
Aseelliset metsästäjät,
Lemminkäisen pää hakuhun.
”Tekojaan voi mietiskellä,
toimiaan kovin katua.”
Rantsu.
