Ahti budjas saaristossa, Kaukoniemen lahdelmassa,
Oli peltoo kyntämässä, viljavakoo vääntämässä,
kaukaa kantautui meteli, arvelevi häähumuksi.
Staijaa siihen kuulemahan. Heti jätti kynnöksensä.
Otti pannuun aikamiestä, vitutti ja ankarasti,
Meni mutsin juttusille: ” Olis nälkä, safkaa saisko,
sekä saunan lämpimäksi.” Pisti tulta kiukaan alle.
Saikin bastun lämpimäksi, kanto safkat karbaasille,
siinä miehen skruudatessa, anto puhtaat kledjut sille.
Kävi Ahti saunomassa, pesi kropan puhtahiksi,
jakauksen järjesteli, puki päälle juhlapaidan.
Mutsi Ahdilta uteli: ”Minne lähdet poikaseni?
Meetkö ilveksen ajohon, vaiko hirven hiihdäntähän”?
Sanoi lieto Lemminkäinen: ”Metsästämään en mä lähde,
lähden Pohjolan pitoihin, häihin seppä Ilmarisen”.
Mude kielsi lähtemästä, mellastamaan kutsumatta,
vastasi näin Lemminkäinen: ”Kurjat kutsuen menevi,
miekka mull on meggessäni, se käy kutsusta minulle.”
Kieltää äiti lähtemästä, matkan vaaroista varotti:
”Kolme vaaraa matkallasi.”
Minkälaisii? Kysyy Ahti : ”Eldisjoki ensimmäinen,
ja skrubu tulinen toinen, kolmas Pohjolan veräjä,
siellä on satoja syöty, tuhansia raadeltuna,
Suden hampailla kaluttu, pureskeltu karhun suussa.”
Ei Ahti vaaroja kaihda, lähtee Pohjolan pitoihin,
oma miekkansa mukana, reissuun piiskasi oriinsa,
ridattuaan matkaa hetken, eteen lensi teeriparvi,
niistä sulkia tipahti, niitä haali Lemminkäinen,
pisti fikkaansa jokusen, kerätessään niitä tuumi:
Näitä saatan tarvitakin, vois tulla tekoa näille.
Ridas vielä pienen matkan.
Edessä joki tulinen, varotukset mutsin minnas.
Joessa tulinen lintu, tulikurkku ammollansa,
halus syödä Lemminkäisen. Ahti otti teerensulat,
hieroi niitä kämmenissä, siitä synty teeriparvi,
fogelille teeret stikkas, sillä pääsi pintehestä,
vaaran paikasta pelastu. Ridas vielä hetken verran.
Ehti nyt tuliskrubulle, mutsinsa varoittamalle.
Päätti pyytää Taivaan Faijan, stikkaamaan skrubuun snögeä,
kaiken päälle jäisen sillan. Näin selvitti toisen vaaran.
Hogas Pohjolan veräjän, ja suden veräjän suulla,
karhu vastassa kujalla. Silloin lieto Lemminkäinen,
otti villaa fikkastansa, hieroi niitä kämmenissä,
sai aikaseks lammaslauman, sudet lauman kimppuun ryysas,
karhut vauhdilla perässä. Itse Lieto Lemmikäinen,
ridas Pohjolan pihalle. Niin oli kuin mutsi kerto,
vaaroja yhä edessä. Piha täys pahoja kyitä.
Lemminkäinen loitsut lauloi, ei masi sitä totellu;
Silloin lieto Lemminkäinen , muisti toiset taikasanat,
joilla hääti häijyläiset, Syöjättären lapset hääti,
Hiiden poikaset ajeli. Pääsi Pohjolan pitoihin.
Rantsu