Valamon luostarin Sillankorva, taiteilijatalo eli ”ruhtinaiden vankila”!
Pieni kirje kotiväelle….luostarista
Hei Täti, Serkut, tyhmä Kissa ja muut
Tulin tänne luostariin taas, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Laittoivat minut
tällaiseen palatsimaiseen taloon asumaan, missä on lattiat ja seinät
marmoria, suuria ikoneita, paksuja mattoja, mosaiikkitöitä seinillä ja kuparia,
kultaa ja sen semmoista! Kutsuvat tätä ”Ruhtinaiden Vankilaksi”, tosin myös
taiteilijataloksi! En vain ymmärrä miksi minut tänne teljettiin?
Päivisin olen kuitenkin karkaillut täältä kun täällä ei ole lainkaan näköjään
vartijoita?
Tänään menin metsään sieneen ja kiipeilin ”Skiittavuoren” rinteillä. Siellä tuli
vastaan jättiläiskokoinen, töpöhäntäinen orava, joka oli jotenkin outo. Huusin
sille ”kurre-kurre tule tänne”, mutta se vain tuijotti, heilutti etutassujaan ja alkoi
murista minulle! Katsoin paremmaksi lähteä pois kun se käyttäytyi niin
huonosti ja uhkaavasti. Kumma tyyppi?
Lisäksi näin pyyn, joka tosiaankin pyrähti, mutta kokonsa puolesta
maailmanloppuun on vielä aikaa? Näin myös närhen, josta siitäkin on kumma
sanonta: ”No johan on närhen munat”! En tiedä mitä se tosin tarkoittaa, mutta
hauskasti sanottu!
Pian kuulinkin pienten torvien soittoa ja kas, jouduin apajalle, joka oli
täynnänsä mustia torvennäköisiä sieniä. Poimin niitä pari litraa ja hipsuttelin
takaisin palatsiini, kenenkään huomaamatta.
Jos Täti muistaisi katsoa sänkyni alle kun jätin boakäärmeen sinne
talvehtimaan. Tosin en muistanut, että siinähän on lämpöpatteri, joten se voi
ehkä tukalasti! Parempi olisi jättää huoneen ovi auki, että boa pääsisi
siirtymään viileämpiin paikkoihin!
Terveiset täältä kaikille. Etenkin naapurin Ellulle!
Tänään
Minun nimi
(Vierailu luostarissa elokuussa 2012)
Teksti ja foto; Jukka-Pekka Wuorikoski
