Me budjattiin Penan kanssa siihen aikaan Larussa, Isokaari, siinä Larun tsyrkan huudeilla. Noin 50 v. sitten. Se oli sellanen gamla haussi, jossa oli fedulattiat. Himassa kuuli kun ylä- tai alakerrassa skidit alko praijaan natskua tai jotain muuta. Ja aikuiset praijaan. Yöllä.
Pena tsennattiin soittajajengeissä nimellä el Muti.
Muti skulas siihen aikaan Herbert ja Ville Katzin bändissä. Herbert tsennattiin nimellä Häkä. Kun se Herbert ei oikein sopinut tähän härmaläiseen murteeseen ja vaikka sen sen nimi oli Herbert ei se dokannu herbaa. Ne oli broidiksia Villen kanssa. Ihan kliffoja härmäläisiä jäppisiä, vaikka niitten faija olikin flytannu joskus aikoinaan snadisti kauempaa. Häkä skulas sähköskittaa (elg) ja Ville oli drumssari (dr). Muti oli läskibassotaiteilija (b). Vokalistina (vo) niillä tsungas Tutta Jew-niminen hehkee blondi.
Niitten bändi oli siihen aikaan yks härmän kovimpia bändejä. Ne oli hela jengi täydellä järtalla jazz-hemmoja. Penan el Muti nimestä olis voinu luulla et se on lattari kundeja, mut kyl se kuului samaan jazzjengiin. Ei ne suostunu skulaan keikalla egonia eikä kumparsitaa. Sen takii niillä oli aika hintsusti keikkaa. Eikä ainakaan pohjanmaalla. Ne kun joras siellä vaan tangoa. Siinä kun pääs gimmaa lähelle.
Jos kundit halus skulaa, niin ne dallas Mäyränkoloon. Se oli semmonen jazzhemmojen ainoo mesta, missä ne sai skulaa mitä ne ite halus. Se oli tossa Albertinkadulla. Ei ne siitä mitään fyrkkaa tseenannu, mut skulaamisen ilosta ne siellä oli.
Nyt kundeilla oli kuiteski keikka provinssiin, Lohjan Anttilaan. Se oli suht buli kapakka, jolla oli oikeudet järkkää tanssi-iltoja. Siihen aikaan jos halus saada drinksun kapakassa, oli pakko tilata safkaa tai ainaski smörgari. Sellaset oli ukaasit sillon.
Pena froogas multa jos me lähettäis mun tyttöfrendin kans megeen sinne Lohjalle lysnaan niitten skulaamista. Me ollaan nykyään jiftiksessä eli se leidi on mun waiffi. Eihän meillä muutakaan ollu funtsattu. Niin mikä ettei.
Mun serkkupoika, joka oli duunissa Autotalon Vehossa, oli blisannu Mutille Austin minin keikkabiligaks. Alkohan se Mutin biliga käydä snadisti ahtaaksi, kun siellä oli kaks kundia, yks giltsi, läskibasso ja koppa bissee. Siihen aikaan kun ei ollu vielä noita anopin kuljetus laatikoita. Mut sopu sijaa antaa ja Lohjalle päästiin.
Meillä oli mun tulevan waiffin kans ihan kliffa ilta. Me kun molemmat digataan tota jazzia. Ja siihen aikaan jostakin syystä tota fyffeekin tuntu olevan enemmä fikassa kuin nykyään.
Yöllä sit skujattiin takas Laruun. Otettiin siinä sit vielä parit bisset ja mä lähdin saattaan mun tyttöfrendiä linjoille. Se kun budjas sillon bärtsissä.
Aamulla kun mä sitten steppailin takas Laruun, mä tsiigasin mikä härdelli on meidän pitskussa. Pitsku kun oli täynnä brankkareita, skoudeja ja tietty uteliasta populaa. Eikä ne skoudet laskenu mua ineen kun siellä oli kuulemma flekkis. Ei, vaikka mä sanoin niille et mä budjaan siellä. Ei, kun venaat vaan nyt tässä kaikessa rauhassa. Ei siinä jelppiny mitään sekään et mä sanoin mun frendin olevan siellä.
No ne brankkarit ja skoudet ja muu jengi häippäs siitä sitten jonnekin ja mä pääsin ineen. Siellähän se Muti tsittas jakkaralla Hoo Moilasena, fleda afrona ja feissi mustana kun jenkkijazzarilla. Öögissa snadisti alivalottunu ilme. Ja kiros kun mannet, joilta oli kulkuneuvo delannu alta.
Sit ruvettiin Mutin kans kelaamaan, mites tässä nyt näin kävi? Muti kerto, et se oli heränny siihen kun brankkarit hakkas dörtsiä et pitäis päästä ineen kun siellä on kuulemma flekkis. Ennen kuin se oli öpnannu dörtsin se oli kontannu lattiaa pitkin kylppäriin ja ottanu hammasmukiin vodaa ja yrittäny sillä slekkaa sen praasun. Brankkarit sai sen slekkaan ihan iisisti kun ei ollu mitään kunnon flekkistä. Snadi praasu vaan.Mut savuu oli aika paljon.
Syykin sit selvis mikä siellä brennas; mä olin stikannu Penaa tyynyllä kun me oltiin lähdössä linjoille. Se tyyny oli osunu Penan röökiin, kun se blaadas vielä sillon ja siitä röökistä oli tippunu hehkuva pää siihen soffaan missä Muti goisas. Oli kait snadisti bissee kaalissa kun ei sitä hiffattu.
Muti kun goisas niin se oli vaan vetäny itteään enemmän kippuraan kun alko klabbeissa tuntuun kuumalta. Ei se kunnon flekkis ollu. Snadi praasu vaan, kun se oljilla täytetty antiikkisoffa ja täkki oli kyteny. Naapurit sit soitti brankkarit kun sitä dunkkua oli tullu tarpeeks rabaan.
Kun syy oli selvinny, alko morkkis painaan päälle. Me skujattiin minillä ryssän kärkeen ja lingottiin loput täydet bisseflindat Suomenlahteen.Siellä ne on varmaan vieläkin jos joku maarianhaminalainen aavikkokahlaaja haluu käydä dyykkaamassa ne ylös. Ei niistä varmaan samaa fyrkkaa saa kun niistä skumppaflindoista. Mut on ainakin apu pahimpaan janoon.
Kenkäähän me siitä kämpästä saatiin, vaikka me moglattiin se uusiks ja tsöpattiin tasan samanlainen gamla soffa yhdesta Kallion Käenkujan divarista. Se soffa bungas vaan 90 fimiä. Koit me saatiin samaan fyrkkaan.
Mä en minnaa mihin Muti flyttas sieltä ehkä se meni kimppaan yhden Vatasen Nakin kanssa kun sekin oli basisti. Mä flyttasin Kallioon mun tyttöfrendin luo.
Jaa että mikäs tän stoorin opetus sitten on? Ainaski se, että kandee brennaa ainakin yks soffa, et pääsee gimman kans samaan bunkkaan ja se että vanhuus on viisautta. En mä nimittäin tällä järjellä linkois täysiä flindoja sköneen. Kyl mä tietiäsin niille parempaakin käyttöö.
Heimo Rissanen
