1) TAKAVUOISIEN huippuveskari paljasti kerran mulle, että hän oli pelannut useita sopuotteluita.
-Tahalliseen häviämiseen myös tarvittiin pakki. Muut eivät tästä tienneet.
-Mä päästin maaleja niin paljon, että hävittiin. Tämä pakki jeesasi tarvittaessa edessäni niin, että maaleja upposi.
– Ei me rikastuttu, mutta kyllä siinä tienasi.
”Joukkuekin myi pelejä”
2) JOSKUS koko joukkue oli juonessa mukana, mutta silloin voitto ”myytiin” siitä hyötyneelle joukkueelle, joka vältti näin putoamisen divariin jne…
– Tämä oli yleistä kauden lopussa, kun oli ratkaisupelejä, hän kertoi.
Maalivahti kertoili näiotä saunan lauteilla Hotelli Hesperiassa.
Tami jähmettyi paikalleen
3) IFK voitti omassa hallissaan jälleen Kanada kannun. Pelaajat jäivät jäälle juhlimaan, vaikka yleisö oli jo poistunut katsomosta.
Tami seisoi vieressäni lehdistökatsomossa ja seurasi poikien juhlinnan loppuun asti.
-Tämä on lajin hienous. Noi pojat on ansainnut ton juhlinnan. Tämä on parasta, hän totesi.
Tami yliylpeä numerosta ”79”
4) DON Tamin sydän sykkii kiekolle. Aina sykkinyt myös räätälöydylle rahalle. Hän on Jääkiekkoleijona nro 79.
Siitä hyvin ylpeä. Hän sai arvon 1991.
Liitto on aateloinut jääkiekkoleijonia vuodesta 1985, jolloin nimettiin heti nipussa 36.
Arvon voi saada kuka vaan, joka on ollut kosketuksissa jääkiekkoon. Vaikka ahkera katsoja tai bussikuski. Ylimainostettua.
Selänne aaateloitiin vasta nyt?
5) TEEMU Selänne aateloitiin vasta nyt. Numeronsa on 232. Tästäkin tehtiin elämää suurempi hypetys. Kyyneliä ja hurraahuutoja. Heh, heh…
Kamppuri torjui paljain käsin
6) MAALIVAHTI Hannu Kamppuria pidettiin ”hulluna luupäänä” Pohjois-Haagan alakentällä aikanaan. Muuten Hexi Riihirantakin (ent. Toropainen) treenaili siellä. Kamppuri otti kiinni lämäreitä paljain käsin!
Kamppuri oli maalissa kun Suomi oli saavuttaa ekat MM-mitalit Moskovassa 1986.
Kanada takoi monta maalia viime hetkillä ja pisteille jäätiin. Hannu antoi mulle muistoksi mailan, jolla päästi nuo maalit. Pamahti uran jälkeen uskoon.
Kiira Korven isän kyyneleet
7) KIIRA Korven isä Rauno Korpi, 64, oli tuolloin 1986 leijonavalmentaja, kun äkkiväärä Ape Suhonen oli yllättäen eronnut.
Tamperelainen Korpi nieli kyyneileitä vielä lentokoneessa Moskovasta Helsinkiin. Hän ei meinannut päästä millään yli tappiosta.
TV-kamerat oli vastassa lentoaseman VIP-tiloissa. Rane ryhdistäytyi ja antoi hyvän haastattelun.
Vellu leikki matadoria
8) MENNEINÄ vuosina joukkuejohtajilla oli usein ylitöitä, kun oli kotiinlähdön aika kisojen jälkeen. Pelaajat olivat häipyneet yön iloihin.
Kerran porilaiset Vellu Ketola ja maalivahti Antero ”Antsa” Kivelä olivat ”kateissa”. Lopulta he löytyivät ja heidät saatiin viime tingassa lentokentälle. Ihan päissään.
Ville Peltosen isä Suomen vikkelin
9) VILLE Peltosen isä Esa Peltonen, 68, pelasi 11 MM-kisat ja neljät olympialaiset. Valittiin kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n Hall on Fameen 2006. Hän oli tuulennopea vasen laita.
Esa Peltonen sai kerran raastuvassa vapausrangaistuksen hämäristä autokaupoista.
NHL-ura vaihtui kukkakioskiin
10) IFK:n ruoska Pepe Lehtonen, 59, oli 188 senttinen pakki, jonka lämäri siniseltä oli pelottavan kova ja tarkka ja matala.
Hän pelasi 22 kautta liigassa ja aina HIFK:ssa. 864 SM-liigapeliä. Tuolloin Suomen ennätys.
Lehtonen olisi varmasti noussut huippupakiksi NHL:ssä, mutta silmävamma esti uran sinne. Hän ei läpäissyt lääkärintarkastusta.
Pepe pehmeni iän myötä. Hän myi sittemmin kymmeniä vuosia kukkia Kauppatorilla.
Rassa Hirvonen letkun varressa
11) PEPE Lehtosen pakkiparina oli niin Hifkissä kuin leijonissa Raimo Hirvonen, 58. Saumaton pakkipari. Rassa on palomies Kallion paloasemalla. Hänet varattiin NHL:ään, mutta se jäi siihen. Rassa hymyili ja nauroi aina. Muutkin tuli hyvälle tuulelle.
Jari Pekkanen
