Lapsitähdest’ elokuvaohjaajaksi
Ilkka Ilkaren pitkä matsi
Treffasimme ensimmisen kerran keväällä 1962 Hyvinkään poikapäivien nyrkkeilykisoissa. Sen jälkeen olemme vuosien varrella ”törmänneet” toisiimme milloin missäkin. Poikien SM kisoihin osallistui tuolloin toistasataa junnuknekkaajaa eri puolilta maata. Eräs snadikokoinen heppu jäi erityisesti mieleeni. Tsennasin hepun Helsingin Voimailijoiden lahjakkaana knekkailijana, mutta minua jäi häiritsemään kundin outo murre. Kuulin silloin joltain kaverilta, että Ilkka on näyttelijä ja parasta aikaa kuvaukset oli käynnissä Oulussa. Myöhemmin kun näin Mikko Niskasen loistavan ”Pojat” leffan, selvis oudon murteen mysteeri.
Kloddinäyttelijä
Ilkka Ilkare (ent. Liikanen), on kotoisin Stadin slangin ytimestä, ”Kaltsista”. Hän näytteli 1960- luvulla monissa Suomen Filmiteollisuuden ja Suomi-Filmin rainoissa kuuluisien näyttelijöiden kanssa. Päärooleista voisi mainita ”Ei se mitään, sanoi Eemeli (1962) ja ”Pessi ja Illusia” (1965). Sivuosia mm. ”Pikku Pietarin piha” (1961), ”Pojat” (1962) ja ”Hopeaa rajan takaa” (1963).
Maailman matkaaja
1970-luvun alku oli levottoman seikkailijan aikaa. Muutama vuosi vierähti maailmaa tsuumaillessa. Pari vuotta Yhdysvaltojen Denverissä sekalaisssa duuneissa mm. kuorma-autokuskina, tarjoilijana ja urheiluliikkeen myyjänä. Tuolta reissulta jäi kainaloon vaimo, joka synnytti sitten Retu-pojan. Faija Ilkka ja Retu synnytti vuorostaan Mellunmäessä nykyään toimivan tuotantoyhtiö Filmifakta Oy:n, joka on toteuttanut vuosien varrella koko joukon mainos- ja dokumenttielokuvia.
Mestarin varjossa
Palattuaan maailman tuulista tyveneen Stadiin, päätti Ilkka ottaa yhteyttä ohjaajakuuluisuus Mikko Niskaseen, joka oli juuri saanut valmiiksi ”Kahdeksan surmanluotia” elokuvansa. Kuudella Jussi-patsaalla palkittu ja 14 pitkää leffaa ohjannu Mikko ei ollu kaikkein helpoimpia oppimestareita. Draaman syvimmätkin tunnot hallitseva Niskanen ehti antaa kenkää ja palkata uudestaan Ilkan useita kertoja yhteistyön vuosina. Ilkka toimi milloin tuotantosihteerin, käsikirjoittajan ja apulaisohjaajan duuneissa, mm. elokuvassa: ”Omat koirat purivat”, joka kertoo Jalmari ”Iki” Kiannon elämästä. Ilkka oppi näkemään ihmisen sielunelämän monipuolisuuden ikään kuin kantapään kautta. Näistä ihmistaidoista oli hyötyä tulevien vuosien toimittajan/kuvaajan duuneissa mm. YLE:llä toimiessaan ja lopulta omien siipien alkaessa kantaa, oman tuotantoyhtiön projekteissa.
Elokuvaohjaaja
”Unien näkijä” Ilkka, levitti siipensä ja heittäytyi rohkeasti toteuttamaan uniaan elämän ilmavirtojen haasteisiin.
Joitain merkittävimpiä tuotantoja voisi poimia, kuten 1996 valmistunut ”Valvovat silmät”. 2002 valmistunut ”Ankara unelma”, joka valottaa ansiokkaasti nuoren lappilaisen ammattiknekkaajan, Jyrki Vierelän taivalta ammattilaisten kovassa maailmassa. Tätä seurasi toisen nyrkkisankarin, Jyri Kjällin ja hänen valmentajansa, myös ammattilaisena menestyneen Osku Kanervan valmentaja/kaveri suhteesta kertova ”Vasen uppari”. 2009 valmistui ”Vaakamestari” ja Ilkan rakkaudesta moottoriurheiluun 2010 syntynyt hieno ”Sivuvaunumiehet” dokkari.
Amokin juoksu
Torniojokilaaksoon sijoittuva trilogia ”Joki on kohtalon kehto”, on ollut valtava ponnistus kuvata pohjoisen ihmisen elämää. ”Kerronta kattaa kymmenen vuotta alkuperäisten lappilaisten, todellisten suomalaisten elämää. Nämä ihmiset tavoittelevat onnea, mitä elämä voisi suoda, ja he kamppailevat vastoinkäymisissä, mitä jokapäiväinen arki tarjoaa. He eivät koskaan luovu. He tulevat läpi voittajina.”Dokumenttielokuvaa on tehty yli kymmenen vuoden projektina. Sen dramaattiset elämänvaiheet ovat tarjonneet niin verta, hikeä kuin kyyneliäkin. Malaijin kielen käsite ”Amok-juoksu” tarkoittaa tapahtumiltaan hallitsematonta, jopa mielipuolista aseellista riehumista. Se voisi kuvata myös tätä dokumenttielokuvaa ja varsinkin sen jälkinäytöstä. Vuosia kestänyt usean erän ottelu Suomen elokuvasäätiön kanssa on ollut kuluttava prosessi. Oikeussalien näyttämölläkin käyty vääntö rahoituksesta, erilaisista sopimusprojekteista, joissa valmis tuotanto on haluttu ”ostaa” epämääräisillä ehdoilla, ilman oikeutta tekijän omaan tuotantoon. Nyttemmin säätiössä tapahtuneiden henkilövaihdosten myötä on ilmapiiri alkanut lientyä. Ottelun viimeinen erä saattaisi olla jo näkyvissä.
Nekrologi
Kuuluisan amerikkalaisen ”The Ring” nyrkkeilylehden jo itsekin edesmennyt päätoimittaja Nat Fleischer kirjoitti legendaarisen raskaansarjan ammattinyrkkeilijän Archie Mooren muistokirjoituksen näin: ”Kukaan mies ei voi rakastaa ketään naista, niin kuin Archie rakasti nyrkkeilyä”. Vaikkakaan ei Ilkan kohdalla ole vielä nekrologin aika, voisi hänen kohdallaan muotoilla tuota kuuluisaa muistokirjoitusta näin: ”Kukaan mies ei voi rakastaa ketään naista, niin kuin Ilkka rakastaa elokuvaa”.
Teksti: Olli Anikari
Kuvat: Ilkka Ilkare
