Mä oon joskus funtsinu, et kundit yleensä minnaa niitten ekan kännin. Mut friidut varmalla taas hinkuis, unohtaa sen.
Pikkukundina mä ja mun snadi systeri ja broidi, staijattiin kesikset Hietsun tsimmausrantsussa, skidien puolella. Moni tästä jengistä, varmalla tsennas tän mestan. Snadilla aidalla erotettu muusta rantsusta. Siellä me skidit, skulattiin felkkistä ja braisattiin kaikkee kliffaa. Mä en ny jaksa valistaa, tän felkkiksen sieluu, mut ainakin meitsille, födas skäfää talenttii siitä, mun tulevaan futisbyyrarin uraan.
Siellä nää tädit, dilkkas kaikille safkan ja mutsi tykkäs, ku se oli duunissa, eikä sen tarttenu stressaa, et mitä me kakrut skruudattais. Ja jos vaik stikkas vodaa, niin me roudattiin kannulla pöperöö himaan.
Sillai mä sit myöhemmin, treffasin näitä Hietsun vakejaki. Siellä rantsussa oli sellanen punttilyftis höörna, jossa treenas yks Tuonosen Rami. Tää Rami oli lyftannu puntteja jo vuonna 1952, Stadin olymppiageimeissä.
Joka vuos jussiks, bykattiin Pikkusaareen kokko. Sit, ku meitsiki oli jotain 15, tää Rami jelppi mut kans sinne duuniin. Sitä kokkoo, väsättiin jotain pari vekkaa.
Me käytiin, mutsi, faija ja me skidit, jussina lysnaamassa, ku faijan broidi, pamlas siellä jostain Suomen suven rauhasta ja auvosta elosta, samalla ku kerranki, yks känninen kundi riehu lavan vieressä ja kaikki vaan tsiigas sitä.
No, mun ekaan jurriin. Sit, ku tää Pikkusaaren kokko, oli eldannu finaliin ja jenggi häippässy rantsusta, vaksit yleensä rudas botskilla ittensä Pikkusaareen, kokon jämille tsittaan. Sillä kertaa, meitsi kans pääs meggeen.
Joteski siihen jengiin, sit änkes pari rehevää rubensmuijaa. Sit kaikki vaket ja nää donnat, starttas vetää brenkkuu ja tää punttilyftari tarjos mulle kans. Se oli Salmisaari brenkkuu. Tylyn makusta, mut tsempillä heitin tätä kirkasta brenii huiviin. No, tietty siinä sit kävi sillai, et olin fyllassa, ku käki.
Tälle yhelle noista tantoista, skuffas kait jotain mutsillisii fiiliksii sen kuuppaan ja se väänsi mun pollan, sen sylkkyyn. Ei meitsi tainnu siinä, taju kankaalla, kauaa staijaa, ku stikkasin ryynit sen mekolle. Karsee kirkuna ja sit funtsin vaan, ettei ne mutsinvaistot, niin syvällisinä tainnu sillä ollakkaan, ku tää neitsyt maria starttas ulvoo, ku pajadeeri.
Jaakko Koroma
