Meitsin himassa 50-luvulla oli tietty radio. Siitä lysnattiin Markus-sedän lastentunnit torstaisin ja sporttiskabat joskus viikonloppusin. Mutsii ja faijaa kiinnosti uutiset ja kuunnelmat sekä kliffat hupailut. Nää aina yleensä maanantailtasin.
Joskus kylläki venasin puhelinta meille himaan. Mun mutsi yleensä skulas sen puhelut vanhimman systerinsä himassa Kalevangartsalla. Meidän naapurin Lehtosten himassa staijas kyl puhelin, jos tuli joku tosi sbuli juitsu handlattavaks.
Pikkukundina tykkäsin bluggaa kundien seikkailukirjoja. Londasin niitä yleensä mun pitskukafruilta tai skolefrendeiltä. Sit myöhemmin mä jänäsin ihan ypö dallaa ekan kerran Tölikän kirjastoon aneleen ikiomaa kirjastotsettii.
Tää mesta löyty nykysen Hesperian hodlan paikalla. Vanha, rupinen eloo nähny stebuhöse. Myönnän, et oli sit kylläki diiva fiilis, ku meitsiki ekan kerran staijas kirjastotsetti handussa. No, sit tuli muutaman pennin blidikoitaki, ku ei aina hiffannu väijyy tota vikaa palautuspäivää.
Sit slumppasin mun duunin huoltokonttorin jelpillä, jostain meille himaan ekan mustavalkosen telkkarin Grundigin, lähes finaaliin jo tsiigattu yli-ikänen sisäantennijuitsu. Joskus tartti meitsinki braisaa tukiasemaa ja stondaa tää antenni handussa ku toi jenkkien vapaudenpatsas, ku tän telkun foto alko usein yhtäkkii villisti rundaan. Sit starttas munki kafrujengi vähitellen viihtyy enemmänki himassa, ku tsiigattiin Ben Keisii, Walkkon Trainii, Peaton Placee ja Highway Patrollii.
Sit yks fitti juitsu mitä tää telkku födas meitsinki eloon oli, et tohon bluggaamiseen ei enää tahtonu enää tota hinkuu löytyyn. Ku treenasin lesaa vaikka miten jänskää nuorten romaanii, niin toi ajatus alko pollassa luudaa ihan omaa latuu.
Nyt ku joskus staijaan mökin pitskulla pilkko pimeessä, niin tulee funtsittuu niitten esi-isien lande-eloo vaikka sata vuottaki sitte, ku ne joutu kuhkiin jonku päreen lyysissä ja ku varmallaki yhtä pitkää ja dorgaa tää pimee sesonki oli silloinki, niin miten helvetissä niitten kuuppa pysy kondiksessa ja tota elonilooki niillä löyty, ku ei noita kirvesvarsiikaan koko kaamosta varmalla jaksanu kukaan väsää. Eiks jehna.
Meidän eka telkkari ja aamun synkkä pimeýs landella.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
