Moni tsennaa varmalla styken, ”En lapsena tuntenut köyhiä lain, rikkaita vain, kohdata sain”. No, täähän oli ton Henry Theelin bravuuri. Vai oliko? No, kuiteski tän oudon stoorin pääroolin veti yks Henry Theelin näkönen hemmo.
Sammongartsan ja Ilmaringartsan kulmassa budjas outo kundi. Se oli kai jotain nelkyt tai viiskyt. Sen fasadi oli snadisti mustan puhuva. Se budjas mutsinsa ja parin dobermannin kera. Sen mutsin kledjut oli aina mörkin mustat. Mut tätä eukkoo, ei kantsu sekottaa tähän mun himaraban sateenvarjotätiin jonka varmallaki puol Stadii tsennas.
Nää dobermannit oli Donna ja Jakke. Ja mä oon ihan saletti, et tässä perheessä oli stydi matriarkaalinen poveri. Nimittäin tää narttu hauva ja tää tän kundin mutsi pitivät styrkkaa jöötä tässä fämilissä. Mun mutsiki nimitteli tätä henry tiilii, mammanpojaks. Ja vähitellen mun kafrutki käytti tätä snadisti noloo nimitystä siitä.
Yks Lea Ilmaringartsalta bamlas kerran, et tää mammanpoika kyseli pikkufriidujen ja kundien nimii ja skrivas niitä sit sen snadiin vihkoon. Ei se varmalla mitään feeluu sillä meinannut. En oo bamlannu yhen Allun kera tästä juitsusta, se ku budjas samassa rabassa tän Lean kera. Tää kundi oli sporan rahastaja. Ja ainaki seiskan spora, oli sen praktiikkaa.
No sit tää toinen dogi Donna delas ja ei menny ku hintsusti aikaa, niin tää Jakkeki. Kai kaihoon ton Donnan fitin kohtalon takii. Sit aika spiidillä, niille roudattiin himaan sussari. Ja sit päästäänki tän stoorin draamaosastoon.
Tää jäbä oli kova kundi tsimmaan. Ja ku sillä ei kait ollu bulimmin kafruja niin se tsimmas yleensä aina ihan ypö. Sen vakkari mesta tsimmaa, oli Hietsun rantsun ja Laatuvaunun bilikakorjaamon välissä. Ja sit yks iltapäivä joku hiffas, et skönessä kellu joku kroppa naama kohti botnee. Se oli tää mammanpoika.
Joku sit skulas slurkit ja tsirran. Sit, ku nää brankkarikundit treenas mennä plokkaan tätä uhrii skönestä, niin tää sussari raivos öögat punasina, eikä brankkarit jänänny sit mennä tsögaan tätä uhrii rantsuun.
Yks Ola, joka oli kesäsin vakena Hietsussa, sen leipäduuni oli kylläki joku eläinvalvoja. No, se tuli ihan lungina paikalle ja totes sit yhdelle skoudelle, et skotaa toi raivo dogi. Tää nuori pollari nosti sen reflun ja handut tutisten skotas tätä sussarii pollaan. Dogi vetäs puolvolttii taakse kerien ja delas.
Koko tää meidän tsiigaajien buli jenggi oli ihan shokissa, ei tän mammanpojan, vaan tän sussarin takii.
Mammanpojan himassa oli ekaks dobermannit Donna ja Jakke. Sit tällanen sussari, joka koki Hietsussa kovia.
Teksti ja kuvat: Jaakko koroma