Mun mutsin broidi oli tulipalopunanen kommari. Se budjas Tampereella. Oli födannu Stadissa mut jo juniorina flytannu sinne. Se staijas koko sen duunielon yhessä bulissa metallifabriikissa siellä Mansessa. Tää mun eno oli kuiteski ihan joviaali hemmo, mitä nyt skloddina sitä tuli joskus mutsin meggessä treffattuu.
Starttas silläki sit vähitellen sen aatemaailmasta toi punaväri feidaan. Se oli kerranki kutsuttu jonkun arvovaltasen sosialistijengin messissä kliffaan naapurifestiin, ton bulin ja mahtavan naapurin landeseuduille johki kolhoosiin. Sillä tais tän redun jälkeen sen öögat avautuu ja eno joutuki hiffaan, et helvetisti riitti vielä duunii tän duunarien paradaison byggaamisessa.
Sit tää mun Erkki-enoki aikanaan delas. Tuli meitsille himaan breivi ja kutsu saattaa jäbä vikalle redulle. Tsitattiin sit Tampereen yhen tsyrkan katakombissa ja venattiin bulin jengin kera aktin alkuu. Yhtäkkii sit lämättiin tän kappelin dörtsit auki ja enon snadisti pyylevä punaleski syöksy sisään. Valitti, et sori vaan mut födas ylivoimanen fordson majori, ku sen Pikku Mosse starttas matkalla köhiin.
Sit tää tuhti täti veti sen veskasta snadin mankan, duunas ceekasetin ineen ja rehti duunaritsibale lähti raikaan et tän tsyrkan holvitki tutisi ku mun mummon aladoopi. Mun mutsin yhen systerin kundi, mua parivuotta vanhempi, oli kans messissä. Tää jannu skabas nuorena ansiokkaasti uinnissa, edusti Helsingfors simsälskaappii, nehän treenas Uunisaaressa. Tää ihan nasta serkku oli sit vanhemmiten noita pukumiehiä. Sen aatemaailmaki helvetin kaukana tän vainajan uskonnosta, tosta marksis-leninismistä. Hiffasin kylläki, ku väri tän mun serkun feissistä alko snadisti häippästä. Mut ihan kliffasti tää kundi sit lopulta handlas tän yllärijuitsun.
Ei saapunu pappii ei lukkarii, mut on pakko kyl kaveeraa teille, et tän tilaisuuden redi ja remsee meininki, useet snadisti jo välillä ylimakeetki guudbait aatetovereilta, duunas näissä pakanabailuissa ainaski meitsille, kliffoimmat saattoredut ikuna. Eikä oo jääny tän jälkeenkään nastempaa fiilistä hautajaisista ku nytki tätä kaikkee kaiholla taas vielä tässä kelaan.
Tää oli sitä aikaa, ku nää stalinistit ja saarislaiset vielä fragas niitten strategioista sosialisoida tää mun himalandia. Siks tää tsufeserviisiki vietettiin eri porukoissa ja eri kuppilassa. En oo vieläkään ihan saletti, kummassa jengissä meitsi ja tää mun jo veks tältä Surun ja Vaikerrusten Laaksosta häippässyt serkku, sit nää tsufet divattiin. Mut mitä helvetin välii sillä nyt enää sit oiskaan. Eiks jehna.
Tää mun eno varmallaki lykkäs blomsterit tän sankaripstsaan juurelle ku se vieraili Moskovassa. Snadisti punaleskee varmallaki hatutti ku Pikku Mosse piiputti ja duunas snadii trabelssii sille.
Teksti ja kuvat : Jaakko Koroma