Kun minä olin nuori neitokainen, niin elämänkokemusta ei paljoa ollut – mikä on luonnollisestikin täysin loogista. Lapsuusvuosina kaikki kesät meni Hämeessä, kesämökillä maitotalon kissojen kanssa leikkiessä sekä yksin Aku Ankkoja, isoveljen vanhoja uskonnon oppikirjoja sekä prinsessasatuja lukien. Kyllähän siinä se maailmankuva näillä spekseillä varsin naiiviksi muodostui. Voi hyvää päivää sentään. Kissat, Aku Ankat ja uskontokirjat on sinänsä ihan ok. Mutta ne PRINSESSASADUT – ne olisi kyllä saanut jäädä lukematta… Aikuisten oikeasti. Grimmin veljekset ”sucks”.
Sitä ihan oikeasti kuvitteli, että aikanaan löydän jostakin sen tasan oikean ”prinssin” (parisuhteen), missä molemmat osapuolet kunnioittaa ja rakastaa toisiaan uskollisesti. Sivuille ei vilkuilla. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. Pahaa sanaa ei sanota. Koskaan. Ei kiukutella turhista. Ei manipuloida eikä syyllistetä eikä tallota. Ei käytetä toista hyväkseen. Eikä pureta omia frustraatioita ja traumoja kumppaniin. Eletään vaan onnellisina elämän loppuun asti ja puhalletaan yhteiseen hiileen.
No eihän se tietenkään niin mene. Kenelläkään. Koskaan. TÄYDELLISTÄ ihmistä ja parisuhdetta ei ole olemassakaan – jos sallinette tässä päivänselvyyksien laukomisen. Koska KAIKKIHAN me ollaan kärsitty jonkinlaisia traumoja kasvuvuosien ja myöhempienkin vuosien saatossa. Vaan veikkaisinpa, että varsinkin kasvuvuosina ne pahimmat ja syvimmät, persoonallisuuteen vaikuttavat traumat juuri syntyvät – jos on syntyäkseen. Ja ne taas vaikuttaa vahvasti ihmissuhteisiin tulevaisuudessa.
Minun oma problematiikkani oli siinä, että kasvoin niin äärettömän kiltiksi ja hyväuskoiseksi, että en yhtään arvannut mitä kaikkea paha maailma pitää sisällään. Olin hyvin pitkälti sitä mieltä, että muut ihmiset on kunnioitettavia, luotettavia, viisaita, rehellisiä, taitavia sekä suurin piirtein kunnollisia ja kilttejäkin. Vuosien saatossa tietenkin huomasin, että näin ei olekaan. Tiukka kotikasvatus oli tehnyt minusta myös helposti tallottavan, kuriositeettina mainittakoon. Olihan siinä tuleville vuosille oppimista ja sähläämistä… Autch! Mutta tämä on ihan oma lukunsa.
Eli takaisin niihin prinsessa-prinssi-asenteisiin. Oli minulla tosiaan jonkin verran silmää myös ihmisen ulkonäölle ja statukselle, vaikka tärkein piirre ihmisessä ja ihmissuhteissa on mielestäni kuitenkin aina ollut yhteiset intressit, yhteinen huumorintaju sekä saman asteinen älykkyys/älyllisyys/viisaus. Mutta onhan se toki sillä lailla kivaa, jos ei ole ihan Quasimodonkaan näköinen. Joten ihastuin etäältä myös joihinkin julkisuuden hahmoihin, joko heidän charmantin ulkonäkönsä tai muiden ominaisuuksiensa perusteella.
Mennäänpä sitten näihin minun nuoruuden ihastuksiini, elettiin 1980-lukua: Englannin Prinssi Andrew, Michael Jackson, Woody Allen, Peter Nygård. Need I say more… Tarvitseeko kertoa tämän enempää?
Tässä oppitunti numero (jotakin). Opettele tuntemaan ihminen paremmin ennen kuin muodostat hänestä mitään käsitystä. Älä luota ensivaikutelmaan. Älä luota myöskään kuulopuheisin. Anna ajan kulua ja muodosta käsityksesi vasta myöhemmin. No näiden edellä mainitsemieni miekkosten kanssa sai odottaa tosiaan vuosikymmeniä ennen kuin tarkempi persoonakuva alkoi hahmottua…
Moni ystävä ja tuttava on sanonut, että minun pitäisi kirjoittaa kirja. Niin tolkuttomia, uskomattomia ja pölvästejä juttuja minulle on vuosien saatossa tapahtunut. Itse toisaalta funtsailen, että paljon on tässä vuosien saatossa opittukin. Entäpä kun kuolen, jääkö siitä opitusta mitään jäljelle? Onko kaikki ollut ihan turhaa? No entäpä jos sitä syntyy tänne taas uudestaan? Alkaako kaikki oppiminen TAAS alusta? Turhauttavaa. Olisihan se kyllä melkomoista, jos pystyisi muistamaan aiemmissä elämissään oppimaansa. Helpottaisihan se seuraavassa elämässä taapertamista ainakin jossain määrin. Niinpä sitten aloin kehittelemään kirjan ideaa: ”Muistiinpanoja seuraavaa elämää varten.” Tuo yllä oleva tekstin pätkä on raakile siitä, mitä saattaisin sitten jossain vaiheessa julkaista ennen kuin viimeinen seinä tulee vastaan.
Tekstilleni saa kernaasti nauraa. Kirjan ideana olisi olla ajoittain viisas ja pohdiskeleva, mutta ennen kaikkea itseironinen, hauska ja viihdyttävä.
Muistiinpanovälineet kulkekoot tästä lähtien aina takataskussa mukana.
Nimimerkki: Sisar hento sinivalkoinen
