Meitsihän budjas Sammongartsalla Tölikässä. Runskin pudessa staijas aina tähän aikaan joulufedun blisausmesta. Tää aika, snadisti ennen jouluu, oli sitä gutaa aikaa ku me kundit pystyttiin tseenaan muutama kliffa dinari, ku me jelpittiin näitä slumppaajii joulufedujen roudaamisessa niitten himaan.
Sit me kundit kyl aika nopeesti hokattiin, kai ekaa kertaa, tää kysynnän ja tarjonnan fitti laki. No, et iltasin, ku perheiden faijat oli tullu himaan niitten duunista, niin ne sit niitten omien skloddien kera handlaski tän meidän kundien bisneksen.
Tää raaka bisnesmaailma, skuffas meidät kundit kyl snadisti tätä funtsiin. Sit meillä stendas, et kantsuisko vaik skraappaa joskus skolesta, et pääsis näille hintsusti iisimmille fedumarkkinoille.
No mikskö? Tietty siks, ku silloin vielä ei tää toisten hyväkskäyttö, ei oltu mitään pyyteettömii ”partsikkakundeja”, tuhonnu meitsin yöunii, niin näille vanhusressukoille, jotka jo yleensä aamusta staijas joulufeduu slumppaamassa, niin niille oli ihan iisii meidän kundien skuffaa jeesiapuu, ku niitten styrkka ja kondis ei isommin enää skulannu näissä logistiikkajuitsuissa.
En oo hiffannu enää nykyään pikkukundeja norkoomassa vanhusten perässä, jelppii tyrkyttämässä.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
