Ollaan Ågelin friidun kera joskus funtsittu, et staijattaiski joulu landella. Ainaski ennen ku meistä jompikumpi skolaa jengistä veks. Mut nää fitin realiteetit on sit skotannu alas tän söden ja bulin idiksen. Snadisti sikski, ku meitsi on näitä tosielämän antisankareita ja mokaajia.
Funtsin usein, et sit ekaks landella aattona skruudattais riisipuurot aamuhämärissä, ku noi kynttilät födais tota iloo ja rauhaa hämärään tupaan. No, varmalla toi puuroki brennais kuiteski botneen, ku unohtais tän hemmetin raamatullisen rauhan keskellä sitä vatkaa.
Duunattais sit ku tää karmee puurokatastrooffi oiski förpii, landemestasta reduu Prinkkalan talon pitskulle Åbuun lysnaan livenä toi joulurauhan julistus. No, sit ennen Saloo joduttais kuiteski duunaan uukäännös takas mökille, ku vaiffi starttais studaan, et jäiks nää kynttilät eldaan ku meitsi snadi hatutus päällä tuuppi vaiffii, et hariappii nuttu niskaan ja menoks.
Sit sieltä, tän Åbun vanhan tortsan ja tän joulumieltä bulisti skruudaavan parin timman värjöttelyn jälkeen, ku toi luonto stikkais galsaa tihkuu, klabbit koomassa ku olis varmallaki vahingossa bludannu johki helvetin skrubuun, niin sit vihdoin skujattais takas mökille.
Jouluaamu ku sit valkenis, sori ei ehkä valkeniskaan koko päivänä mut silti, ku treenaisin tihruu mökkifönarista pitskulle niin snadisti varmalla pettyis, ku ei pitsku ollukkaan kietoutunu valkovaippaan, eikä hepo virma venannu, et se kulkusten helkättäissä, liinaharja hulmuten, kiidättäis meidät Suomusjärven upeeseen puutsyrkkaan, lysnaan joulupäivän aikasta aamuhartautta.
Varmalla jenggiki nyt snaijaa mitä nää fitit reaaliteetit, jotka tuhoiski tän landejoulun vieton voiski olla. Et ihan nastaa sittenki finaalissa, onki staijaa meidän friidun fämilin kera niitten himassa tää joulufesti. Sikski, ku nää lapsenlapaset vielä ihan intona venaa hautsikkakäyntii Honkikselle ja Malmille stendaan kynttilät, ku on kinkut ja lodjut skruudattu ja lahjat öpnattu.
Ei oo sangen korkeat nietokset. Meni toi Åbun reduki päin prinkkalaa. Ei riennetty kulkuset helkättäissä Suomusjärven tsyrkkaan ekan joulupäivän aamuna. Sit vielä finaalissa, tää snadisti hämillään funtsiva poro meidän landepitskulla. Kyseli, ette oo sattunu hiffaan yhtä irronnutta lahjapulkkaa ja vanhaa, kiroilevaa punanuttusta jäbää?
Teksti ja kuvat: Jaakko Koroma
