Pohjoissataman luistinrata avattiin 1891
Pohjoiskaija – Stadin entinen skrinnausbaana
Näin Julen kolkutellessa dörtsiä, moni skidi venaa ja snadisti myös spennaa tulevia lahjojaan. Yleensä
pakettikääröjen inestä hittaa jotain snögeen ja vinteriin liittyviä lahjoja. Skrinnareita, skimboja, stagoja ja
talvikledjuja. Noi ekana mainitut oli yleensä aina messissä joka julena meitsin ollessa skidi. Silloin
skrinnasimme kuitenkin jo kentsuilla kuten Brahiksella, Johiksella ja Väiskillä. Skönellä ei kukaan viitsinyt
skrinnata, eikä siihen olisi saanut lupaa mutsilta eikä faijalta.
Toisin oli asiat 1800-luvulla. Silloin skönelle aurattiin skrinnausbaanat. Sporttihistoroitsijoiden lähteiden
mukaan talvella 1873 snadi jengi stadilaisia stuiduja auras skönen jään Terviksen eteläpuolelle, Skattan
veduhökkeleistä pohjoiseen. Sitä ennen Stadin rantsuja oli jo 1850-luvulta alkaen aurattu skrinnaajille.
Helsingfors Skridskoklubb perustettiin 1875 ja samana vuonna seura köpas Pohjoiskaijan skrinnausbaanan.
HSK piti baanan kondiksessa ja alkoi periä ineenpääsystä taksat. Fyrkkaa tulikin mukavasti, sillä Stadin
svedukielisellä säätyläistöllä piisas aikaa myös talviselle huvitukselle, jolla oli yläluokkainen leima.
Tästä jengistä poiki skrinnauksen uranuurtajia, joista kandee nostaa framille Stadissa födanneet Nadja
Franck, Gustaf Estlander ja Fredrik Wathen. Viimeksi skrivatusta leivottiin eka pikaluistelun härmäläinen
maailmanmestari Stokiksessa 1901.
1900-luvun alussa Stadi alkoi kasvaa faartilla ja myös duunaritaustaiset sporttarit hittasivat skrinnaamisen.
Itsenäisen Suomen eka sportin buli happeninki oli vuoden 1919 Talvikisat, jotka skrinnattiin tietysti
Pohjoiskaijassa. Niissä oli messissä pikaskrinnaajien lisäksi taitoluistelijat. Vinnaajien joukosta hittas tulevat
olympiavoittajat: Clas Thunberg, Julius Skutnabb sekä Walter ja Ludowika Jakobsson.
Pohjoiskaija kukoisti erityisesti 1920-luvulla rinta rinnan Härmän sportin kultakauden kera. Siellä skabattiin
useita kertoja Pohjoismaiden glooriasta niin pika- kuin taitoskrinnauksessa ja starat imivät jengiä mestoille.
Pohjoiskaija jää oli snadisti hevissä testissä, kun tuhannet stadilaiset rynnivät tsiigaamaan ”jääkentsujen
Nurmen” Clas Thunbergin ja norjalaisstaran Ivar Ballangrudin välistä skrinnausskabaa. Eksotiikkaa riitti
raviskaboissa, jotka myös houkuttelivat jengiä Pohjoiskaijan jäälle.
Kaikki muuttui leutojen talvien myötä 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa. Sköne ei jäätynyt kunnolla ja HSK
kärsi taloudellisia tappioita. Se oli Pohjoiskaijan joutsenlaulu ja skrinnaajat siirtyivät kuivalle maalle Tölikan
Bollikselle.
Glaidua Julea Slämyn pluggaajille
Skrivas Ari Wiskari.
