Vieläki, ku meitsi dallaa Sammongartsaa Tölikässä, niin usein tsöraa mieleen meidän mutsi. Ku me skloddit flytattiin yksitellen himasta buliin maailmaan, mutsi jäi ypö budjaan sen himaan. Ku tää mutsin hima staijas ekassa kertsissä, tän hösen kivijalassa, tulee vieläki väijyttyy niitä sen fönareita.
Mude ku sit täytti vuosii ja starttas toi balanssiki snadista sillä brakaan sai studaa, et ku se joskus kompastu sen himassa, et se ei duunais klesaa vaik sen lonkille. Siks funtsittiin, et se tarttis tollasen turvatietskarin. Hätänappi kaulaan tai ranteeseen. Näin sit tehtiinki.
Kävin pari kolme kertaa viikossa mutsii treffaamassa. Starttas tuleen aina snadi studis, ku aamupäivällä dallasin sen fönarin ohi, et josko sen rullakartiini oiski alhaalla. Sit kerran se födaski todeks. Mutsi oli muutaman timman lojunu lattialla. Sain sen jumpattuu sit makkariin hetekalle ja utelin, ettet sit vaan viittiny painaa sitä nappii vai? Älä ole vihanen, aneli mude. No, en varmalla oikeesti ollukkaan.
Olin monta kertaa kyllä hiffannu, et tää hätänappi staijas aina muden jääskopen päällä. Ja sit ku utelin et miks, niin mude vaan väitti, et se skäfästi studaa, et sen tulee vahingossa, vaik yöllä ku se vetää zetaa, painettuu sitä nappii ja sit starttaaki syöksyyn sen himaan tsirraa, brankkarii ja skoudee tsiigaan, et mikä frouvalla hätänä. Ja ku se on varmalla tyyristäki vielä.
No, mudella sit sen elon finaali oli kyl ihka auvoo, ku se suostu flyttaan Lassilan hoivahimaan. Sai nastan oman huoneen. Tää oli privattibisnes, mut Stadilla oli hyyryllä parikytä vanhusmestaa, tässä siistissä hösestä.
Mutsin fönari vasemmalla. Tän vihreen firman paikalla oli HOKin mölkkishandeli. Oli joskus aamut ankeita, kun parskit äijät pyöritti maitotonkat karmeen kolinan kera kiviportaittaita handeliin jo ennen neljää aamuyöstä.
Teksti ja kuva:Jaakko Koroma
