Tällai keväällä, ku starttas Runskin skrinnausbaana sulaan, niin tää voda syöksy alas Sammongartsaa Ilmaringartsan risteykseen. Me kundit duunattiin snögestä snadeja esteitä ojaan ja saatiin näin väsättyy nasta skabaspoori brenkkuflindojen korkeista duunatuille skabareille.
Nää peltikorkit oli ihan iisii rutistaa kolmioiks. Sit vielä ku noita värejäki löyty flindojen mukaan. Minnaan, et toi Vinetton korkki oli punanen. Sen takii se oliki aina sit niinku Ferrari.
Väiskin kentsun katsomosta roudattiin pitkiä fedusitsejä jäälle. Tää skrinnaussesonki ku oli yleensä förpii maaliskuun finaliin mennessä. Sit tän kentsun jään päälle alko kerääntyy toistakytä senttii tota sulamisvodaa. Sinne ku duunattiin nää katsomon sitsit niin oli huisin kliffaa keikkuu niillä ja tyrkkii pitkillä tseboilla niitä jäätä pitkin ihan ku noi kondoljeerit Venetsiassa.
Kumistiflat klabbeissa ja sit yleensä tuli kuiteski aina muutaman kerran bludattuu, niin stiflat vaan veks klabbeista ja sit väännettiin vodat villasukista.
Ei tullu flunssaa eikä köhää, vaikka mutsi usein sitä jakso studaakki. Sit vaan venaan, et tää hiekkakentsu ees snadisti alkais kuivuun ja lähtis noi kevään fudistreenit Väiskin kentsulla taas käyntiin.
Keväällä, ku bulit snögevallit suli, oli nastaa tsögaa snögen alta paljastuvia jääkiekkoja ja joskus löyty muutama jääboltsiki. Tää Väiskin kentsuhan oli HIFK:n himakentsu pillerissä.
Runskin pude nykyään. Väiskin kentsun sielusta delas jotain käsittämättömän bulii, ku Stadi kasvatti sinne tän feikkinurtsin. Ei enää skulata polvet ja handut ruvella.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma