Jaakon luokkakuva
Mun himassa, skloddivuosina, ei ollu puhelinta. Mutsi skulas sen lokaalipuhelut, sen vanhimman systerin luona Kalevangartsalla. Noi landepuhelut, se klaaras pääpostissa, Mantskulla. Nää puhelut tilattiin Valtsikan centraalisantran kautta. Tsitattiin venaa ja sit tuli tietoo, et mihkä kopperoon, tartti mennä pamlaan. Sit ihan hätäkeissit, handlattiin naapurin, Lehtosten puhelimella.
Ei ollu tietty telkkuu. Toi radio riitti uutisten, sporttiskabojen, musan, Markussedän lastentuntien ja kuunnelmien lysnaukseen. Sit kans bluggattiin jangsterilehtii, niinku Tex Willerii, Pecos Billii ja Mustanaamioo. Nää kirjat, mitä meitsi minnaa lesanneensa, usein pari kolmeki kertaa oli Väiski ja Vinsetti, Nuori buurisankari, Hucklebery Finnin seikkailut, Kaislikossa suhisee ja lähes koko Tartsan-repertuaari.
Ei ollu mopoo, skujattiin Väiskillä skramleytä fillareilla. Välillä vedettiin lipat, mut ei konsa födannu mitään bulimpaa trabellii, vaik noi kypärät staijaski narikassa. Eikä niitä, kyl mistään ois pystynykkään, slumppaa. Duunattiin heftat polviin ja kyynärpäihin ja takas skabaan.
Sit mun vanhempi serkku Käpskistä, plisas mulle, sen mäkibilikan. Tölikässä vaan, oli fitin hintsusti kliffoja mäkiä, braisaa sen kera. Sit tää makee bilika, suliki meitsin pitskulla, ku se oli duunattu paffista ja stikkas vodaa. Kosari ei kyl myöntäny, mut oon aika saletti, et se brennas tän vodan raiskaaman kaaran, meidän hösen pannuhuoneessa.
Oliks meillä sit mukamas kliffaa. Ihan varmalla oli. Ei syrjäydytty, ei vikisty faijalta viikkofyrkkaa, ei bulimmin funtsittu huomista. Venattiin kesistä skolesta ja synttäreitä. Hinkuun niitä aikoja takas.
Tää foto ekalta, Lapparin kansiksesta. Maikkana Hilkka Kalli. Meitsi ihan takana oikeella. Fledu pystyssä.